29. toukokuuta 2017

Pizzan synty

Kotikylässäni, täällä Keravalla, on paljon kirsikkapuita.
Joka kevät ne kukkii kuin kirsikkapuut
ja joka talvi ne on kukkimatta kuin kirsikkapuut.

Mieti, kuinka helppoa niillä on?
Kaksi vuodenaikaa. Kevät ja talvi.
Me ihmiset joudumme kestämään
myös syksyn ja kesän. Ne kaikki Vivaldin
säveltämää neljä vuodenaikaa.

Kiitos Antonio!

Mutta ei aivan kaikesta syytetä Antoniota.

Hänpä kun keksi myös Le Quattro Stagione pizzan.
Ja se on mun suosikkipizza.

Uupuneena, Neljä vuodenaikaa -teoksen sävellettyään
hän pohti nälkäisenä: "Hitto, kun on nälkä! 3 vuorokautta
ilman ruokaa."

Mutta teos valmistui, ja se oli aivan mainio.

Antonio meni katsomaan mitä löytyisi pienen keittiönsä kaapeista.
Löytyi vain jauhoja, suolaa, oliiviöljyä ja epämääräinen pala jotain,
ehkä hiivaa.

Pihalla näkyi kasvavan muutama artisokka ja pari isoa basilikan lehteä
varvussa. Hieman niiden takana näkyi kolme herkkusientä ja oliiveja puussa.

"Ahas! Kaippa tarttee tehdä lättänä leipä ja pistää siihen nuo pihatarpeet."
Sellaista pohti Antonio.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ihminen ei ole laskujoki

Joet lopulta kaikki joskus laskevat mereen ellei meri ole täynnä.    Joki jaksaa odottaa. Ihminen ei ole joki, ei jaksa odottaa, vaikka ei v...