Kadonneet väristykset

Pala palalta muistelen sinua,
ja samalla pala palalta unohdan sinua.
Ei ole sinun vikasi,
vaikka aiheutit minulle väristyksiä.

Muistoni sinusta on kuollut,
muistoni hymystäsi on kuollut.

Näitä sanojani en koskaan
tule ottamaan takaisin,
näitä sanojani en tule katumaan,
tiedät sen.

En suutele sinua koskaan,
mutta silti onnea toivotan matkallesi.
En kasaa kiviä päällesi,
vaikka olet kuollut minulle.

Parasta tässä kaikessa on se,
minun ei tarvitse etsiä kahta keppiä
haudallesi sinusta muistuttamaan.
Sellaiseksi ristiksi.

Unohtanut olen sinut.