Olkoon tämä se hetki

 Näen sen silmistäsi.

Katseesi, joka minua pelottaa.

Se katseesi, joka minua kiinnostaa.

Aurinko laskee, olkoon tämä se hetki,

se paras hetki.

Hymyilet ja minä myös.

"Lopeta se hemmetin pimputus!"

 

Se surullinen veisu

 Se surullinen veisu, jonka lapsena kuulin.

Sen opin ja yhä sitä käytän,

lopun elämäni.

 

Nyt haluaisin sen loppuvan,

en pysty pysäyttämään.

Kuinka kauan jaksan pysäyttää aikaa,

kuinka kauan jaksan yrittää?

Yritän tästä vielä historiaa kirjoittaa,

nimesi jo kirjoitin paperiin.

Omaa nimeäni en enää muista.

 

Minun  pieni rakkauteni,

sinä kyllä tiedät.

Tuntematon keravalainen

 

Minä.

 

 

 

Vihainen keravalainen

 

Köyhän ystävät

Syksy ja sadepisarat,

vihdoin taas köyhälläkin on ystäviä.

 

 

 

Tässä olen ollut jo kauan

 

minulla on rikkinäiset lenkkarit,

mutta ne jaksaa yhä.

 

kipuja täynnä on sieluni. 

ja sitä ympäröivä kaikki minussa.

heiluvat vaahteran lehdet,

tuulessa vapisevat kuin minäkin, mutta vähemmän.

 

ja se pelottava laulu,

joka naapurustossa lapsena itse keksittiin,

sen sanat taas kohtaa tämän hetken.

siksi tai siitä huolimatta tähän olen päätynyt.

 

tässä olen ollut jo kauan.

 

jos tänään kuolen, älä muistele pahalla.

etenkin siksi, koska en kuole tänään.

enkä huomenna.

 

 

Pääni sisältä valkoista ja mustaa

 

Metafora

 

 Joskus tuntuu, että olisin kuin kuollut metafora.

Hiirenharmaa, isoksi kasvanut pikkupoika. Yhä.

Silmistäsi heijastui

 Näin sen silmissäsi, kun katsoin silmiisi.

Tähdenlennot heijastui silmistäsi.

Yritän tämän hetken muistaa,

itseeni polttaa, sydämeeni.

Ja muistaa tämän hetken

niin kuin tämä nyt on.

Kun katsoit minuun,

muistan tämän hetken niin.

 

 

Liian suuri on maailma minulle

 

 

 

 

 

Shakespeare avaruuden laidalla

 

Superman hylkää maapallon!

 

Miksi herätä kello 05.53 elokuussa

 

Ankan kohtalo