30. marraskuuta 2016

Agfa-kuja


Thelonius Monk

Siitä fiksuudestani.

Niin. Tiedän hyvin paljon, mutta siitä ei ole ollut
elämänvarrellani paljon konkreettista hyötyä.

Tuli mieleen, että kuinka Thelonius Monk
(jazzpianoheppu, kuten mä) rhythm-kiersi
joitain biisejään. Tai että kuinka erotan ketun
ja supikoiran jäljet toisistaan. Entä kuinka
pystyn purkamaan ja kasaamaan takaisin
maastopyörän vaihteiston, samalla kun säädän
etujousituksen.

Meillä oli lapsuudessani Lada. Se oli kai melkoinen
häpeä, mutta mulle sitä vasta jälkeenpäin. Eikä
se kauaa kestänyt. Siis häpeä. Lada varmaan vieläkin
sutii mutaa jossainpäin Venäjän Karjalaa. (v.1993 myytiin)

Se ei ollut pointtini.

Vaan. Meillä lapsuudessa kaikki korjattiin itse,
jos jotain hajosi. Ja kyllä usein aluksi haosi, koska
ei me ostettu koskaan mitään kalleinta ja sillein.
Urheiluun verkkarit ompeli serkkuni äiti. Ei haitannut
mua. Pesisräpyläni nahkasta kasasi ja ompeli 
ilmaiseksi tuttu suutari.

Vain muutama esimerkki.

Siksi on ollut hemmetin tärkeä etsiä tietoa sieltä
missä olen kulkenut. Siitä mitä olen kohdannut.
Heistä joita olen kohdannut.

Mutta ainakin yksi konkreettinen "tieto" mulla on
päässäni. Isäni on geeneillään ja opeillaan opettanut
sen, että "missä mikäkin paikka on ja missä suunnassa
mikäkin on".

Se suuntavaisto.

Esim. Kun eksyy tiedemies (kaikentietävä)... Hän tietää kuinka  
Higgsin bosoni. Hiukkanen, joita voi olla 
samanaikaisesti useampia samalla kvanttiluvuilla...

(Niin. Mä tiedän tuon myös.)

 Eksynyt on, mutta ehkä onni hänelle, että aivan sattumalta
osun juuri aivan samaan kohtaan maailmankaikkeutta.
Teen meille nuotion, keitän kahvit ja sitten nukumme.
Hän makuupussissani ja minä keräämieni kuusenhavujen
alla. Kummallakaan ei ollut kylmä.

Kumpi oli iloisempi?

Sokean ankan ja kanan kanssa olen etsinyt
sitä tiedonjyvää, joka kertoisi sinusta jotain.
Jotain merkittävää sinusta minulle.

Olen pienin suurista, mutta varjoni on silti pieni.

Joka syksy kuulen kurkien laulavan, lentävän pois.

Kunpa sinäkin näkisit ne, ennen kuin talvet 
ympäröivät meidät ja metsien kuuset.

Joku viisas on sanonut, että sydämensä on siellä
missä kotinsa on. 

Ei, ei se niin mene.

Minun kotini on siellä missä sydämeni on. 
Siellä missä melkein puhkikuluneet, 
reikäiset vanhat Adidakseni on.

En tiedä mistä tulit, mutta tiedän mistä minä tulin.


Videotarkistus

Myös mun mielestä pallo oli sisällä.

Pirunpaska

Piru ajeli punaisella v.1971 Cobra Jet Mustangillaan. 
Auringonlaskua kohti niin rauhallisena.

Kunnes risteyksen liikennevaloissa
Piru joutui odottamaan koko punaisen ajan.

Siinä Piru näki konkreettisesti punaista,
mielestään aivan liian kauan.

Verenpaine nousi ja Pirulle tuli paskahätä.

Koska tuntui olevan hällä aikaa, 
meni  Piru pientareelle vääntämään 
pirunpaskaa.

Näky ja haju hirvitti kaikkia,
seurasi paniikkimainen joukkokolarointi.

Se tapahtui vuonna -75, mutta yhä sen kaikki muistaa.

Sinäkin huomaat, jos joskus ajat risteykseen 
ja odotat noissa liikennevaloissa edes hetken.


Kvinttiympyrän väärinkäyttöä

Istun lattialla ja huomaan,
seinistä rappaus murtunut.
Pudonnut.

Kuin kuuro, nautin sävelistäni
pääni sisällä. Sujuvasti ne muuttuu
duurista molliksi. 

Rikottuja sointukulkuja,
kvinttiympyrän väärinkäyttöä. 
Siksi kuulen kuinka olen
sisällä soinnuissa.

Sisältäni hetkeksi katoaa se pelle,
jolle en itsekään koskaan nauranut.
Se pelle, se soittaa niitä säveliä,
päästäkseen takaisin sisääni.

 "Tapahtuu hänen tahtonsa,
saa minut näyttämään itseltään.
Toisinaan vetovoimansa 
maan ydintäkin vahvempaa.
 
Puolet minua ja puolet häntä,
silti edusta en kumpaakaan.
Haluaa nähdä minun kärsivän 
kuin sian, jota potkitaan."

Päivän pohojammaa:

Kouhoo - Hullu, älytöön.

2xE.T.


Kolme muskettibanaanisoturia


29. marraskuuta 2016

Päivän pohojammaa:

Pässinpökkimät - villalangasta neulotut.




Porukkakiroilua

Maalla viljelyksilleni unohtamat tomaatit ja porkkanat,
ne olivat käyneet kylällä kerjäämässä rahaa. 

Sitten olivat ostaneet rahoilla halpis-kännykän,
jolla soittivat mulle tänään aamulla:

"Voisitko nyt vihdoin tulla hakemaan
meidät täältä palelemasta?"

Sitten taustalta kuului äänekästä porukkakiroilua.

Kaippa mun sit tarttee tänään lähteä sinne,
lumisille teille fillaroimaan pakkasessa.

Eihän tästä ole matkaakaan kuin noin 130km.


24. marraskuuta 2016

Kulmalippu


Korvaamaton

Mä toivon, että ystäväni eläisi talven yli.
Että eläisi kevääseen asti.

Hän on niin korvaamaton.
Kunpa tietäisi sen hän itsekin.

Kunpa tietäisin mikä hänen,
hänen sieluaan repii.
Ja mitä sielunsa halajaa.

Antaisin ja pyytäisin anteeksi,
jos hän ymmärtäisi, edes jotain.


Talvimökkipeli


Brassica oleracea var. sabellica


IFK Göteborg - Halmstad BK.


Kohtasin naisen, jolla oli sydän paikallaan.
Hänen kanssaan opin varjopuolta halaamaan.
Hän näytti minulle paikan, jossa parempi hengittää.

Näin pohjan, ojanpohjan.
Näin ison kiven, jonka viereen
nukahdin humalassa.

Ja paljon muuta ennen naistani.

Naisen, joka jaksaa nauraa mukamasvitseilleni.
Naisen, joka ymmärtää, miksi aina hypin
lätäköissä, jotka näen.

Risti


Tiedän, että sinuakin väsyttää.
Silti haluat kierrättää meidät uudestaan.

Taas istun yksin kaivonkannella.
 Teet sen, vaikka päästäisen kanssa
sua kaipaan.

Tämä pieni kylä on tyhjillään,
ehkä juuri sen takia
sua kaipasin hetken.

Olen tavannut sinunlaisia,
mutta ne ovat olleet enemmän,
paljon enemmän kuin sinä.

Olit vain kaunis, et kuitenkaan muuta.
Sulla oli vartalo, ei muuta, nyt tiedän.
Sulla oli silmät, joiden loiste silmissäni
on hiipunut kauan sitten.

Maailma olisi kaunis ilman sinuakin.


Tämä sama syyssade meidät kastelee.

Ei se tunnu miltään, se jää seisomaan lätäköiksi. 
Ne syleilee minua oudosti.

Säästä kaikki sanasi, joita olit sanomassa minulle. 
En jaksa tai en ole valmis kuulemaan.

Minun sanoihin, huutooni ei edes kaiku vastaa.

Olemme vastakkaiset voimat,
ja deduktio.


Lehtikaali(ni)


Joitain vuosia sitten lähdin lompakkoni kanssa
suurin elkein sormusta ostamaan.
Yllätyskosiakseni naistani lopullisesti itselleni.

Suuret elkeeni haihtuivat nopeasti, kun katselin 
kaupantädin kanssa sormuksia.

Mitä nyt on sormissa?

Pronssiset Hauensuomu Kalevalakorut.


Luomuverkosto


23. marraskuuta 2016

Tarpianjoki


Alastomuus

Joskus olen epäillyt sanojasi,
ja joskus olen epäillyt sanojani.

Pelkään sanojani, jotka paljastaisi
sanojeni alastomuuden.

Kunpa voisin olla täysin alasti.
Kunpa voisin kertoa.

 

GPS

Olen todella pieni piste,
sinun kartallasi.

Käteni vapisevat, ne ovat hiljaa.

Kirjoittaisin sinulle kirjeen,
mutta et siitä saisi selvää.

Et ymmärtäisi, kuinka paljon merkitset.
Et ymmärtäisi, kuinka värität mieleni.

Ajattelen ja myös sinua..

Pienemmäksi kartallasi muutun,
sun gps-appsi ei mua löydä enää.

Tässä olen, kivellä. En tiedä itsekään, missä.


Okei-tyyppi

Onnellisuus, se on minulle se hetki ennen surua.
Olen kuin iloinen klovni, nauran aivan kaikelle.

Spontaanisti.

Metsän tapahtumat, ne kätken. En kerro!
En soimaa mitään, ketään. 

Paikallisen oravan kanssa nyt juttelen,
ihan okei-tyyppi, vaikka purisi mua läpi käden,
jos haluaisi. Mutta meillä on hauskaa.


Räpylöinti

Muualle räpylöivät.

California

Askeleeni, jonka kuvasin, 
californialaisella rannalla.

Nyt se ja muistot ovat vain muistoja.

Huvivaras


Pensasrivi

Tässä pienessä kaupungissa on vaikea kävellä 
muulla kuin betonilla.

Vaikea kävellä 
näkemättä tuskaisia graffiteja.

Joku yritti autollaan eilen kaataa lyhtypylvään.
Törmäys eri kaatanut, joten yritti vetää 
autollaan sen kumoon.
Lyhtypylväs ei edes irvistänyt
mutta auton kytkin paloi ja savusi.
 
Ja joku yritti varastaa pensasrivin Prisman vierestä.
Tarpeeseen olisi mennyt se, kuulemma. 
Niin kertoi poliisille pensasvaras.

Pari päivää sitten hirttivät pyörätelineen puuhun.
Siihen Tarja Halosen istuttamaan puuhun. 
Muuten vaan lynkkasivat keltaisen Jopon,
ilman sen suurempaa mielipidettä.


Porkkanaraaste-sinä

Tässä istun yksin mietteissäni.

Aikaa on mutta kenen kanssa sen jakaisin.
Valuu hiki alas otsalta pöydälleni
ja tuhoaa loputkin kirjoitukseni.

Terävät mietteeni tuhoa tekivät,
ne viilsi ja raastoi sinut ohueksi,
ohueksi kuin porkkanaraasteen.

Pudotin huuliltani vokaaleja, konsonantteja,
ne kietoutuivat tykinkuuliksi, kun koitin 
osua ja sut saada antautumaan.

Pelastaa ja antaa tekohengitystä.

 

Painajaiseni reuna


Narva mnt 128


Uhkarohkea kuvaaja


22. marraskuuta 2016

Keravalaishanki


Stam1na

Jos olisit laulu kirjoittaisin sinut kauaksi täältä.
On muut laulut liian äänekkäitä.

Sanoittaisin, sovittaisin alkutavuista viime riimeihin.
Muita töitä puhtaammin ja kauniimmin.


Halloo kosmos

Halloo kosmos -musavideo

Fuck you



K-juna Helsinkiin



From Hakaniemi


Wolff?


Lehdettömät puut


Teetä ja perhosia


Keravalainen pyöräteline


Nenä tukossa hiirellä



Miellyttävä herätys


Organic System

Ruotsalainen viisaus.

Päivän pohojammaa:

Hinkkookummi - pyyhekumi.


18. marraskuuta 2016

Ransu

Mun kaverini.

Umpihanki

Hetki sitten, tuolla Keravan Lapilassa 
kävelin umpihangessa. Se hanki! 

Se oli melkein nivusiin asti, ei aivan. 

Ja se riemu, jota näin päiväkotilasten kokevan.
Se oli äänekästä ja epämääräisen poukkoilevaa.

He juoksivat ja puuterilumi pöllysi!

Siis, tämä juttu ei ole mistään kohdin totta.

Lakka

Taas sade lakkasi,
lakkasi kadut.

Kadut taas kiiltävät,
kiiltävät autojen valot
katujen pinnassa.


Kauppa-autofillari


Volvo 360


Shrek

Paras ystäväni Amerikasta tuli käymään.
Päätettiin lähteä lautalla päiväksi Suomenlinnaan.


Läskipyörä

Fatbike kyljellään pyörätiellä.


Kirjastopoliisi

Kaksi poliisia tuli kirjastoon täällä Keravalla.

 Ja kyllä. Toinen niistä lainasi automaatilla
kirjaa, kun samaan aikaan pikkupoika 
tuli poliisin taakse ja sanoi:

"Moi, poliisisetä. Isi käski kysyä, 
että lainaatko aapisen."

Siinä jonossa sitten vallitsi hetken hiljaisuus,
kunnes poliisi sanoi hymyillen:

"Joo, yritän oppia lukemaan, 
koska osaan jo laskea."


17. marraskuuta 2016

Keravalainen Volkkari


Sähkökatkos

Kitarasoolo, joka katkesi sähkökatkokseen.
Se olen mä.

Mä olen se hiiri, joka hiipi elämääsi.


Lupajuttu


Vessailo



[leˈɡaːto]

Smoothly and connected kai englanniksi, luulen.

Musiikin kielellä. Niin, sellainen olen mä.




Heinät kuihtuneet, ne on väsyneitä.
Noista sanoista sen näet, kun klikkaat.

Katso ja masennu. Talvi on jo ohi.

Lammikkosorsat

Talonyhtiömme parkkipaikalla on iso lammikko,
pari päivää sitten alkoi muodostua, 
kun lumi alkoi sulaa.

Heti kun parkkipaikan lammikko alkoi muistuttaa
lammikkoa, sorsat räpylöi paikalle. 

Siinä sitten istuvat ja kaakattavat. 
Pieni oli lammikkonsa, joten se kai eripuraa
aiheuttaa poppoossa.

Ei tartte niiden lähteä mihinkään, onhan partsilammikko
sulana. Ja ruokaakin riittää, C-rapun Alma kävi viemässä
niille leipomansa täysjyväleivän.

Jos parkkipaikan lammikko ei jäädy, 
sorsat siinä asustaa ensi kesään asti.


Art-fart


Seinätaide


Kimppakyyti

Eläimellinen jalkakäytäväkimppakyyti.


Betonipenis ja ympyrä