30. marraskuuta 2016
Thelonius Monk
Siitä fiksuudestani.
Niin. Tiedän hyvin paljon, mutta siitä ei ole ollut
elämänvarrellani paljon konkreettista hyötyä.
Tuli mieleen, että kuinka Thelonius Monk
(jazzpianoheppu, kuten mä) rhythm-kiersi
joitain biisejään. Tai että kuinka erotan ketun
ja supikoiran jäljet toisistaan. Entä kuinka
pystyn purkamaan ja kasaamaan takaisin
maastopyörän vaihteiston, samalla kun säädän
etujousituksen.
Meillä oli lapsuudessani Lada. Se oli kai melkoinen
häpeä, mutta mulle sitä vasta jälkeenpäin. Eikä
se kauaa kestänyt. Siis häpeä. Lada varmaan vieläkin
sutii mutaa jossainpäin Venäjän Karjalaa. (v.1993 myytiin)
Se ei ollut pointtini.
Vaan. Meillä lapsuudessa kaikki korjattiin itse,
jos jotain hajosi. Ja kyllä usein aluksi haosi, koska
ei me ostettu koskaan mitään kalleinta ja sillein.
Urheiluun verkkarit ompeli serkkuni äiti. Ei haitannut
mua. Pesisräpyläni nahkasta kasasi ja ompeli
ilmaiseksi tuttu suutari.
Vain muutama esimerkki.
Siksi on ollut hemmetin tärkeä etsiä tietoa sieltä
missä olen kulkenut. Siitä mitä olen kohdannut.
Heistä joita olen kohdannut.
Mutta ainakin yksi konkreettinen "tieto" mulla on
päässäni. Isäni on geeneillään ja opeillaan opettanut
sen, että "missä mikäkin paikka on ja missä suunnassa
mikäkin on".
Se suuntavaisto.
Esim. Kun eksyy tiedemies (kaikentietävä)... Hän tietää kuinka
Higgsin bosoni. Hiukkanen, joita voi olla
samanaikaisesti useampia samalla kvanttiluvuilla...
(Niin. Mä tiedän tuon myös.)
Eksynyt on, mutta ehkä onni hänelle, että aivan sattumalta
osun juuri aivan samaan kohtaan maailmankaikkeutta.
Teen meille nuotion, keitän kahvit ja sitten nukumme.
Hän makuupussissani ja minä keräämieni kuusenhavujen
alla. Kummallakaan ei ollut kylmä.
Kumpi oli iloisempi?
Sokean ankan ja kanan kanssa olen etsinyt
sitä tiedonjyvää, joka kertoisi sinusta jotain.
Jotain merkittävää sinusta minulle.
Olen pienin suurista, mutta varjoni on silti pieni.
Joka syksy kuulen kurkien laulavan, lentävän pois.
Kunpa sinäkin näkisit ne, ennen kuin talvet
ympäröivät meidät ja metsien kuuset.
Joku viisas on sanonut, että sydämensä on siellä
missä kotinsa on.
Ei, ei se niin mene.
Minun kotini on siellä missä sydämeni on.
Siellä missä melkein puhkikuluneet,
reikäiset vanhat Adidakseni on.
En tiedä mistä tulit, mutta tiedän mistä minä tulin.
Pirunpaska
Piru ajeli punaisella v.1971 Cobra Jet Mustangillaan.
Auringonlaskua kohti niin rauhallisena.
Kunnes risteyksen liikennevaloissa
Piru joutui odottamaan koko punaisen ajan.
Siinä Piru näki konkreettisesti punaista,
mielestään aivan liian kauan.
Verenpaine nousi ja Pirulle tuli paskahätä.
Koska tuntui olevan hällä aikaa,
meni Piru pientareelle vääntämään
pirunpaskaa.
Näky ja haju hirvitti kaikkia,
seurasi paniikkimainen joukkokolarointi.
Se tapahtui vuonna -75, mutta yhä sen kaikki muistaa.
Sinäkin huomaat, jos joskus ajat risteykseen
ja odotat noissa liikennevaloissa edes hetken.
Kvinttiympyrän väärinkäyttöä
Istun lattialla ja huomaan,
seinistä rappaus murtunut.
Pudonnut.
Kuin kuuro, nautin sävelistäni
pääni sisällä. Sujuvasti ne muuttuu
duurista molliksi.
Rikottuja sointukulkuja,
kvinttiympyrän väärinkäyttöä.
Siksi kuulen kuinka olen
sisällä soinnuissa.
Sisältäni hetkeksi katoaa se pelle,
jolle en itsekään koskaan nauranut.
Se pelle, se soittaa niitä säveliä,
päästäkseen takaisin sisääni.
"Tapahtuu hänen tahtonsa,
saa minut näyttämään itseltään.
Toisinaan vetovoimansa
saa minut näyttämään itseltään.
Toisinaan vetovoimansa
maan ydintäkin vahvempaa.
Puolet minua ja puolet häntä,
silti edusta en kumpaakaan.
Haluaa nähdä minun kärsivän
silti edusta en kumpaakaan.
Haluaa nähdä minun kärsivän
kuin sian, jota potkitaan."
29. marraskuuta 2016
Porukkakiroilua
Maalla viljelyksilleni unohtamat tomaatit ja porkkanat,
ne olivat käyneet kylällä kerjäämässä rahaa.
Sitten olivat ostaneet rahoilla halpis-kännykän,
jolla soittivat mulle tänään aamulla:
"Voisitko nyt vihdoin tulla hakemaan
meidät täältä palelemasta?"
Sitten taustalta kuului äänekästä porukkakiroilua.
Kaippa mun sit tarttee tänään lähteä sinne,
lumisille teille fillaroimaan pakkasessa.
Eihän tästä ole matkaakaan kuin noin 130km.
28. marraskuuta 2016
Pipotilanne
Unohdin maalla nostaa viisi porkkanaa
ja kymmenisen tomaattia maasta ylös.
Mutta huoleni meni pois, kun näin
riistakamerastani, että siellä ne porukalla
lämpimikseen pomppii pellolla.
Ja ovat näemmä kutoneet pipotkin kaikille.
Porkkanoilla vihreät ja tomaateilla
tomaatinpunaiset.
24. marraskuuta 2016
Korvaamaton
Mä toivon, että ystäväni eläisi talven yli.
Että eläisi kevääseen asti.
Hän on niin korvaamaton.
Kunpa tietäisi sen hän itsekin.
Kunpa tietäisin mikä hänen,
hänen sieluaan repii.
Ja mitä sielunsa halajaa.
Antaisin ja pyytäisin anteeksi,
jos hän ymmärtäisi, edes jotain.
Kohtasin naisen, jolla oli sydän paikallaan.
Hänen kanssaan opin varjopuolta halaamaan.
Hän näytti minulle paikan, jossa parempi hengittää.
Näin pohjan, ojanpohjan.
Näin ison kiven, jonka viereen
nukahdin humalassa.
Ja paljon muuta ennen naistani.
Naisen, joka jaksaa nauraa mukamasvitseilleni.
Naisen, joka ymmärtää, miksi aina hypin
lätäköissä, jotka näen.
Tiedän, että sinuakin väsyttää.
Silti haluat kierrättää meidät uudestaan.
Taas istun yksin kaivonkannella.
Teet sen, vaikka päästäisen kanssa
sua kaipaan.
Tämä pieni kylä on tyhjillään,
ehkä juuri sen takia
sua kaipasin hetken.
Olen tavannut sinunlaisia,
mutta ne ovat olleet enemmän,
paljon enemmän kuin sinä.
Olit vain kaunis, et kuitenkaan muuta.
Sulla oli vartalo, ei muuta, nyt tiedän.
Sulla oli silmät, joiden loiste silmissäni
on hiipunut kauan sitten.
Maailma olisi kaunis ilman sinuakin.
23. marraskuuta 2016
Alastomuus
Joskus olen epäillyt sanojasi,
ja joskus olen epäillyt sanojani.
Pelkään sanojani, jotka paljastaisi
sanojeni alastomuuden.
Kunpa voisin olla täysin alasti.
Kunpa voisin kertoa.
GPS
Olen todella pieni piste,
sinun kartallasi.
Käteni vapisevat, ne ovat hiljaa.
Kirjoittaisin sinulle kirjeen,
mutta et siitä saisi selvää.
Et ymmärtäisi, kuinka paljon merkitset.
Et ymmärtäisi, kuinka värität mieleni.
Ajattelen ja myös sinua..
Pienemmäksi kartallasi muutun,
sun gps-appsi ei mua löydä enää.
Tässä olen, kivellä. En tiedä itsekään, missä.
Okei-tyyppi
Onnellisuus, se on minulle se hetki ennen surua.
Olen kuin iloinen klovni, nauran aivan kaikelle.
Spontaanisti.
Metsän tapahtumat, ne kätken. En kerro!
En soimaa mitään, ketään.
Paikallisen oravan kanssa nyt juttelen,
ihan okei-tyyppi, vaikka purisi mua läpi käden,
jos haluaisi. Mutta meillä on hauskaa.
Pensasrivi
Tässä pienessä kaupungissa on vaikea kävellä
muulla kuin betonilla.
muulla kuin betonilla.
Vaikea kävellä
näkemättä tuskaisia graffiteja.
Joku yritti autollaan eilen kaataa lyhtypylvään.
Törmäys eri kaatanut, joten yritti vetää
autollaan sen kumoon.
Lyhtypylväs ei edes irvistänyt,
mutta auton kytkin paloi ja savusi.
Lyhtypylväs ei edes irvistänyt,
mutta auton kytkin paloi ja savusi.
Ja joku yritti varastaa pensasrivin Prisman vierestä.
Tarpeeseen olisi mennyt se, kuulemma.
Niin kertoi poliisille pensasvaras.
Niin kertoi poliisille pensasvaras.
Pari päivää sitten hirttivät pyörätelineen puuhun.
Siihen Tarja Halosen istuttamaan puuhun.
Muuten vaan lynkkasivat keltaisen Jopon,
ilman sen suurempaa mielipidettä.
ilman sen suurempaa mielipidettä.
Porkkanaraaste-sinä
Tässä istun yksin mietteissäni.
Aikaa on mutta kenen kanssa sen jakaisin.
Valuu hiki alas otsalta pöydälleni
ja tuhoaa loputkin kirjoitukseni.
Terävät mietteeni tuhoa tekivät,
ne viilsi ja raastoi sinut ohueksi,
ohueksi kuin porkkanaraasteen.
Pudotin huuliltani vokaaleja, konsonantteja,
ne kietoutuivat tykinkuuliksi, kun koitin
osua ja sut saada antautumaan.
Pelastaa ja antaa tekohengitystä.
22. marraskuuta 2016
Stam1na
Jos olisit laulu kirjoittaisin sinut kauaksi täältä.
On muut laulut liian äänekkäitä.
On muut laulut liian äänekkäitä.
Sanoittaisin, sovittaisin alkutavuista viime riimeihin.
Muita töitä puhtaammin ja kauniimmin.
21. marraskuuta 2016
Virvatulta
"En ma enää aja virvatulta,
onpa kädessäni onnen kulta."
onpa kädessäni onnen kulta."
Se mitä nyt on, pidän siitä kii.
Niinkuin hyvä kaverini,
Leinon Eino.
Niinkuin hyvä kaverini,
Leinon Eino.
Rikollinen Ankka
Putkassa Ankka
otti itsestään selfien jutun kanssa.
Poliisi varmistui syyllisyydestä,
oikeuskin piti selfietä tunnustamisena.
18. marraskuuta 2016
Umpihanki
Hetki sitten, tuolla Keravan Lapilassa
kävelin umpihangessa. Se hanki!
kävelin umpihangessa. Se hanki!
Se oli melkein nivusiin asti, ei aivan.
Ja se riemu, jota näin päiväkotilasten kokevan.
Se oli äänekästä ja epämääräisen poukkoilevaa.
He juoksivat ja puuterilumi pöllysi!
Siis, tämä juttu ei ole mistään kohdin totta.
Lakka
Taas sade lakkasi,
lakkasi kadut.
Kadut taas kiiltävät,
kiiltävät autojen valot
katujen pinnassa.
Kirjastopoliisi
Kaksi poliisia tuli kirjastoon täällä Keravalla.
Ja kyllä. Toinen niistä lainasi automaatilla
kirjaa, kun samaan aikaan pikkupoika
tuli poliisin taakse ja sanoi:
"Moi, poliisisetä. Isi käski kysyä,
että lainaatko aapisen."
Siinä jonossa sitten vallitsi hetken hiljaisuus,
kunnes poliisi sanoi hymyillen:
"Joo, yritän oppia lukemaan,
koska osaan jo laskea."
17. marraskuuta 2016
Sähkökatkos
Kitarasoolo, joka katkesi sähkökatkokseen.
Se olen mä.
Mä olen se hiiri, joka hiipi elämääsi.
[leˈɡaːto]
Smoothly and connected kai englanniksi, luulen.
Musiikin kielellä. Niin, sellainen olen mä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Ihminen ei ole laskujoki
Joet lopulta kaikki joskus laskevat mereen ellei meri ole täynnä. Joki jaksaa odottaa. Ihminen ei ole joki, ei jaksa odottaa, vaikka ei v...