Keravalainen vesisade kasteli hiihtolatuni.
Kuin peruuttamattomasti sairas,
vetinen potilasvihannes siitä tuli.
Koomahanki.
Nyt on suksissani pitoa, sitä ei voi valittaa.
Lipsumisesta ei jää kiinni itseni voittaminen.
Eikä mäkien nouseminen hiihtäen
ilman haarakäyntiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti