24. marraskuuta 2016

Korvaamaton

Mä toivon, että ystäväni eläisi talven yli.
Että eläisi kevääseen asti.

Hän on niin korvaamaton.
Kunpa tietäisi sen hän itsekin.

Kunpa tietäisin mikä hänen,
hänen sieluaan repii.
Ja mitä sielunsa halajaa.

Antaisin ja pyytäisin anteeksi,
jos hän ymmärtäisi, edes jotain.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Rampa ankka tunnelissa