24. marraskuuta 2016

Korvaamaton

Mä toivon, että ystäväni eläisi talven yli.
Että eläisi kevääseen asti.

Hän on niin korvaamaton.
Kunpa tietäisi sen hän itsekin.

Kunpa tietäisin mikä hänen,
hänen sieluaan repii.
Ja mitä sielunsa halajaa.

Antaisin ja pyytäisin anteeksi,
jos hän ymmärtäisi, edes jotain.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jotta sateeseen

Taas itseäni ruoskin jotta olisin juuri sinun arvoisesi. Jotta sateeseen sinut saisin mukaani. Loputon kauneutesi pelottaa. Haluan...