Kohtasin naisen, jolla oli sydän paikallaan.
Hänen kanssaan opin varjopuolta halaamaan.
Hän näytti minulle paikan, jossa parempi hengittää.
Näin pohjan, ojanpohjan.
Näin ison kiven, jonka viereen
nukahdin humalassa.
Ja paljon muuta ennen naistani.
Naisen, joka jaksaa nauraa mukamasvitseilleni.
Naisen, joka ymmärtää, miksi aina hypin
lätäköissä, jotka näen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti