16. marraskuuta 2016

Maantieteellinen tiedekunta

Melkein valmistuin maisteriksi Joensuussa
maantieteellisestä tiedekunnasta. Mutta en.

En saanut kerättyä tarpeeksi rahaa päästäkseni
yliopiston pääsykokeisiin. Just silloin omaisuutenani
oli kaksi kahvipakettia ja maksettu 7,5 neliön solukämppäni,
jonka vuokran olin just saanut maksettua.

Pääsemättömyys ei ole juurikaan koskaan haitannut.

Ei. Tiedän suhtkoht kaiken Suomen maaperästä, 
ilmaston vaikutuksesta nyt ja tulevaisuudessa.
Tiedän myös kuinka kehittää maankäyttöä, jotta
n.103 vuoden kuluttua ei jälkipolvilla ole niin vaikeaa.

Lisäksi en tarvitse kompassia koskaan, 
liikkuessani metsissä. 

Okei, se ei olisi ollut kai opetusohjelmassa siellä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Eksyisinpä

Toivon, että edes joskus eksyisin metsään. Että kukaan koskaan ei löytäisi minua.   Se olisi paikka, jossa olisin kotona. Se olisi paikka, j...