30. toukokuuta 2017
Fraseeraus
Heikko.
Sellainen olen.
Vaikka kuinka yritän nuotteja lukea,
en saa elämääni pysymään paikoillaan.
Fraseeraus on mun juttu.
Sellainen olen.
Vaikka kuinka yritän nuotteja lukea,
en saa elämääni pysymään paikoillaan.
Fraseeraus on mun juttu.
Sama sade
Vaikka sama sade meidät kastelee,
en kaipaa sinua. Vaikka sama tuuli
yrittää kertoa toisin, en halua sinua.
En halua nähdä sinua.
en kaipaa sinua. Vaikka sama tuuli
yrittää kertoa toisin, en halua sinua.
En halua nähdä sinua.
Loppuelämäkaljuus
Kauan oli kaivo kuiva, ei ollut vettä.
Vaikka kuinka heilutin kankea,
ei tullut vettä. Hitto.
Pian tulee kesä, ehkä myös vettä?
Onneksi paikallinen joki on lähellä,
sieltä saa tiskivettä. Hiukset saa pestyä.
Etenkin mun koko ajan harvenevat hiukseni.
Tuo on geenijuttu. Etenkin mun isäni puolelta
suvun miehet ovat (olleet) loppuelämäkaljuja.
Tuo on jännä juttu. Koska tutkimusten mukaan
geeniperäiskaljuuntuminen on peräisin äidin puolelta.
Oho.
Vaikka kuinka heilutin kankea,
ei tullut vettä. Hitto.
Pian tulee kesä, ehkä myös vettä?
Onneksi paikallinen joki on lähellä,
sieltä saa tiskivettä. Hiukset saa pestyä.
Etenkin mun koko ajan harvenevat hiukseni.
Tuo on geenijuttu. Etenkin mun isäni puolelta
suvun miehet ovat (olleet) loppuelämäkaljuja.
Tuo on jännä juttu. Koska tutkimusten mukaan
geeniperäiskaljuuntuminen on peräisin äidin puolelta.
Oho.
Pohojammaalaista tielakia
12 §
Jos haluat päästä nopiaa kaupunkin lävitte,
nii hommaa polokupyärä ja aja jalakakäytävällä.
Siälä saa päästellä lujaa.
Jos haluat päästä nopiaa kaupunkin lävitte,
nii hommaa polokupyärä ja aja jalakakäytävällä.
Siälä saa päästellä lujaa.
29. toukokuuta 2017
Näkkäritilaus
Reilun kuukauden jälkeen lähdin maalle katselemaan tiluksia ja kylvöksiäni.
Siellä oli mukana tietty hyvä kaverini Sam Makkone. Olinpa jopa hälle viestinytkin,
että tulen maalle pian jossain vaiheessa.
Nyt tässä olen matkalla maalle. Juna jo jossain Hämeenlinnan ja Toijalan välillä.
Makkone just viesti, että jäätelöä pakastimeen olisi kiva saada lisää. Ja näkkäri
on loppu taas. Siksi "taas", koska sitä meillä kuluu niiiiiin paljon. Kun iltaisin
keskenämme pälätellään niitä näitä.
Makkoselle tärkeintä ei ole "olla oikeassa" vaan se väittely. Että syntyy väittely.
Meillä kahdella väíttelyt onkin kiivaita, mutta ei me lyödä toisiamme.
Kyllä usein tekee mieli lyödä Makkosta päähän, mutta...
Ja Makkosella mua.
Siellä oli mukana tietty hyvä kaverini Sam Makkone. Olinpa jopa hälle viestinytkin,
että tulen maalle pian jossain vaiheessa.
Nyt tässä olen matkalla maalle. Juna jo jossain Hämeenlinnan ja Toijalan välillä.
Makkone just viesti, että jäätelöä pakastimeen olisi kiva saada lisää. Ja näkkäri
on loppu taas. Siksi "taas", koska sitä meillä kuluu niiiiiin paljon. Kun iltaisin
keskenämme pälätellään niitä näitä.
Makkoselle tärkeintä ei ole "olla oikeassa" vaan se väittely. Että syntyy väittely.
Meillä kahdella väíttelyt onkin kiivaita, mutta ei me lyödä toisiamme.
Kyllä usein tekee mieli lyödä Makkosta päähän, mutta...
Ja Makkosella mua.
Tango köyhyydestä
Kotikylässäni Keravalla on Taideportaat.
Mainio hankinta kaupungilta oli se.
Rahansa väärti, sanottaisiin.
Taideportailla on (etenkin kesän tultua) performansseja
eri taiteen aloilta, monipuolisesti.
Tänään esiintyi mm. Sirkka ja Pate. He lauloivat suomalaisia
tangoja. Etenkin tulkinta Unto Monosen Satumaasta herkisti
kauppakeskukseen menevät ihmiset. Vaikka tuskin sitä tiedostivat.
Ne kauppakeskuskseen taas tuhlaamaan menneet.
"Oi jospa kerran sinne satumaahan käydä vois,
niin sieltä koskaan lähtisi en linnun lailla pois.
Vaan siivetönnä en voi lentää..."
Mainio hankinta kaupungilta oli se.
Rahansa väärti, sanottaisiin.
Taideportailla on (etenkin kesän tultua) performansseja
eri taiteen aloilta, monipuolisesti.
Tänään esiintyi mm. Sirkka ja Pate. He lauloivat suomalaisia
tangoja. Etenkin tulkinta Unto Monosen Satumaasta herkisti
kauppakeskukseen menevät ihmiset. Vaikka tuskin sitä tiedostivat.
Ne kauppakeskuskseen taas tuhlaamaan menneet.
"Oi jospa kerran sinne satumaahan käydä vois,
niin sieltä koskaan lähtisi en linnun lailla pois.
Vaan siivetönnä en voi lentää..."
Raskas kausi
"Monta unetonta yötä kärsin."
Noin kertoi mm. yksi suuri suomalaisjulkkis
viime viikolla.
Hänellä oli takanaan "raskas kausi elämässä".
Onneksi kertomansa mukaan hän selvisi siitä.
Tuo "monta yötä" lopulta tarkoitti "kahta yötä"
ja ongelmansa oli, koska kahden ystävänsä häät
ovat kuukauden kuluttua ja hällä ei ole vielä
mekkoja juhliin löytyneenä.
Toissapäivänä kädetön mies sanoi mulle:
"Tänäänkin paistaa aurinko jossain just nyt.
Huomaatko?"
Silloin mua hävetti kipu olkapäässäni.
Noin kertoi mm. yksi suuri suomalaisjulkkis
viime viikolla.
Hänellä oli takanaan "raskas kausi elämässä".
Onneksi kertomansa mukaan hän selvisi siitä.
Tuo "monta yötä" lopulta tarkoitti "kahta yötä"
ja ongelmansa oli, koska kahden ystävänsä häät
ovat kuukauden kuluttua ja hällä ei ole vielä
mekkoja juhliin löytyneenä.
Toissapäivänä kädetön mies sanoi mulle:
"Tänäänkin paistaa aurinko jossain just nyt.
Huomaatko?"
Silloin mua hävetti kipu olkapäässäni.
Pizzan synty
Kotikylässäni, täällä Keravalla, on paljon kirsikkapuita.
Joka kevät ne kukkii kuin kirsikkapuut
ja joka talvi ne on kukkimatta kuin kirsikkapuut.
Mieti, kuinka helppoa niillä on?
Kaksi vuodenaikaa. Kevät ja talvi.
Me ihmiset joudumme kestämään
myös syksyn ja kesän. Ne kaikki Vivaldin
säveltämää neljä vuodenaikaa.
Kiitos Antonio!
Mutta ei aivan kaikesta syytetä Antoniota.
Hänpä kun keksi myös Le Quattro Stagione pizzan.
Ja se on mun suosikkipizza.
Uupuneena, Neljä vuodenaikaa -teoksen sävellettyään
hän pohti nälkäisenä: "Hitto, kun on nälkä! 3 vuorokautta
ilman ruokaa."
Mutta teos valmistui, ja se oli aivan mainio.
Antonio meni katsomaan mitä löytyisi pienen keittiönsä kaapeista.
Löytyi vain jauhoja, suolaa, oliiviöljyä ja epämääräinen pala jotain,
ehkä hiivaa.
Pihalla näkyi kasvavan muutama artisokka ja pari isoa basilikan lehteä
varvussa. Hieman niiden takana näkyi kolme herkkusientä ja oliiveja puussa.
"Ahas! Kaippa tarttee tehdä lättänä leipä ja pistää siihen nuo pihatarpeet."
Sellaista pohti Antonio.
Joka kevät ne kukkii kuin kirsikkapuut
ja joka talvi ne on kukkimatta kuin kirsikkapuut.
Mieti, kuinka helppoa niillä on?
Kaksi vuodenaikaa. Kevät ja talvi.
Me ihmiset joudumme kestämään
myös syksyn ja kesän. Ne kaikki Vivaldin
säveltämää neljä vuodenaikaa.
Kiitos Antonio!
Mutta ei aivan kaikesta syytetä Antoniota.
Hänpä kun keksi myös Le Quattro Stagione pizzan.
Ja se on mun suosikkipizza.
Uupuneena, Neljä vuodenaikaa -teoksen sävellettyään
hän pohti nälkäisenä: "Hitto, kun on nälkä! 3 vuorokautta
ilman ruokaa."
Mutta teos valmistui, ja se oli aivan mainio.
Antonio meni katsomaan mitä löytyisi pienen keittiönsä kaapeista.
Löytyi vain jauhoja, suolaa, oliiviöljyä ja epämääräinen pala jotain,
ehkä hiivaa.
Pihalla näkyi kasvavan muutama artisokka ja pari isoa basilikan lehteä
varvussa. Hieman niiden takana näkyi kolme herkkusientä ja oliiveja puussa.
"Ahas! Kaippa tarttee tehdä lättänä leipä ja pistää siihen nuo pihatarpeet."
Sellaista pohti Antonio.
Olympialajiongelmia
Onneksi etenkin olympialaisissa on tärkeintä (ainakin aluksi) osallistuminen, ei voittaminen. Mutta nykyään ei. Sen ovat monet olympiasorsat saaneet kokea.
Ovat kyllä.
Esimerkiksi ratauinneissa, jossa sorsat olisivat hyviä, räpylöitten käyttö on kielletty.
Uimahypyt? Niissäkin sorsat on todella hyviä, mutta: puolisukeltajina saavat mainiot osa-aluepisteet kaikesta paitsi veteenmenosta. Puolisukeltajina kun jäävät aina pyrstö esillä vedenpinnalle.
Yritäppä siinä sitten arvostelutuomareille osoittaa: "kyllä mä sujuvasti veteen menin!"
Ja samaan aikaan kaikki sadat miljoonat tv-katsojatkin näkevät sorsan keikkuvan pyrstö ilmassa vain puoliksi veden alla...
Ei ole helppoa sorsilla olympialaisissa. Ei uimahypyissä, eikä uppopallossa. Juuri tuon puolisukeltajuuden takia sorsia ei ole näkynyt kovin montaa olympialaisissa tuloslistojen kärkisijoilla.
Nippelitietona kerronkin, että "koskaan olympialaisten historiassa yksikään sorsajoukkue ei ole päässyt uppopallossa olympialaisiin". Ja minä kun ex-urheilijana tiedän paljon urheilusta.
Ovat kyllä.
Esimerkiksi ratauinneissa, jossa sorsat olisivat hyviä, räpylöitten käyttö on kielletty.
Uimahypyt? Niissäkin sorsat on todella hyviä, mutta: puolisukeltajina saavat mainiot osa-aluepisteet kaikesta paitsi veteenmenosta. Puolisukeltajina kun jäävät aina pyrstö esillä vedenpinnalle.
Yritäppä siinä sitten arvostelutuomareille osoittaa: "kyllä mä sujuvasti veteen menin!"
Ja samaan aikaan kaikki sadat miljoonat tv-katsojatkin näkevät sorsan keikkuvan pyrstö ilmassa vain puoliksi veden alla...
Ei ole helppoa sorsilla olympialaisissa. Ei uimahypyissä, eikä uppopallossa. Juuri tuon puolisukeltajuuden takia sorsia ei ole näkynyt kovin montaa olympialaisissa tuloslistojen kärkisijoilla.
Nippelitietona kerronkin, että "koskaan olympialaisten historiassa yksikään sorsajoukkue ei ole päässyt uppopallossa olympialaisiin". Ja minä kun ex-urheilijana tiedän paljon urheilusta.
Päivän pohojammaa
Jos miäshomo eherottaa saunailtaa miästen kaa, ja jos sinne lupaa mennä, kannattaa ainaki kysyä onko saippua nestehenä vai palana. Jos nimittäin palasaippua lipee kärest sitte pestes sinne saunanlaattialle, se kyllä kannattaa jättää sinne.
Kieltolista tavis-suomalaisille
1. Karaoke kännissä.
2. Karaoke selvinpäin.
3. Karaoke.
4. Liian pieni t-paita&kaljamaha -yhdistelmä.
5. Kaikki nuo yhdessä.
2. Karaoke selvinpäin.
3. Karaoke.
4. Liian pieni t-paita&kaljamaha -yhdistelmä.
5. Kaikki nuo yhdessä.
28. toukokuuta 2017
19. toukokuuta 2017
Symmetrisistä asteikoista
Mihin tämän seuraavan ymmärtämistä tarvitset?
"Improvisoinnissa yleisesti käytettyjä symmetrisiä asteikkoja ovat kokosävelasteikko, vähennetty eli dimiasteikko ja ylinouseva asteikko. Dimiasteikko koostuu kahdeksasta sävelestä vuorotellen koko- ja puoliaskeleen välein. Niitä on kahta typpiä, kokoaskeleella alkava dimiasteikko joka sopii dimisointuun ja puoliaskeleella alkava dominantti-dimiasteikko, joka sopii nimensä mukaisesti dominanttisointuun
.
Ylinouseva (symmetrical augmented) asteikko koostuu kuudesta sävelestä vuorottelevien pienen sekunnin ja pienen terssin välein."
Siihen, että ymmärtäisit minua edes vähän enemmän.
"Improvisoinnissa yleisesti käytettyjä symmetrisiä asteikkoja ovat kokosävelasteikko, vähennetty eli dimiasteikko ja ylinouseva asteikko. Dimiasteikko koostuu kahdeksasta sävelestä vuorotellen koko- ja puoliaskeleen välein. Niitä on kahta typpiä, kokoaskeleella alkava dimiasteikko joka sopii dimisointuun ja puoliaskeleella alkava dominantti-dimiasteikko, joka sopii nimensä mukaisesti dominanttisointuun
.Siihen, että ymmärtäisit minua edes vähän enemmän.
Virtauskerroksista
Kauan kauan sitten Newton keksi, että samansuuntaiselle ja yhtenäiselle virtaukselle leikkausvoima τ, joka vaikuttaa virtauskerrosten välillä, on suhteessa nopeusgradientiin ∂u/∂y, joka on kohtisuorassa virtauskerroksia vastaan.
Helppo on tajuta tuo, mutta yhtä asiaa tässä kaikessa
en pysty tajuamaan:
Oliko reilua jonkun keksiä ei-newtonilaiset fluidit?
Mua ainakin ärsyttäisi, suorastaan vituttais¤ se mua.
Olisin nähnyt ison vaivan tutkiessani ja kehittäessäni
teoriaa käytäntöön, ja sitten joku pyrkyri keksii
ei-fluidinsa kuin vittuillaksee¤ mulle.
Prkl. Ei ollut helppoa Newtonilla.
Helppo on tajuta tuo, mutta yhtä asiaa tässä kaikessa
en pysty tajuamaan:
Oliko reilua jonkun keksiä ei-newtonilaiset fluidit?
Mua ainakin ärsyttäisi, suorastaan vituttais¤ se mua.
Olisin nähnyt ison vaivan tutkiessani ja kehittäessäni
teoriaa käytäntöön, ja sitten joku pyrkyri keksii
ei-fluidinsa kuin vittuillaksee¤ mulle.
Prkl. Ei ollut helppoa Newtonilla.
Riikinkukkojen pitkät työajat
Millaista olisi elää riikinkukkona?
Ei varmaan kovin rentouttavaa, luulen.
Joka aamu se paine ulkonäöstä ja sulkien
suoruudesta. Niitähän ihmiset niiden työpaikalle
eläintarhaan tulee katsomaan.
Kummajaisena ihmiset varmaan pitäisivät,
jos jonain aamuna riikinkukko ilmestyisi
työpaikalleen korkeiden muurien ympäröimäksi
tukkatöyhtö vinossa ja väsymyksen aiheuttamat
pussit silmien alla. Reklamoisivat ihmiset tod.näk.
sellaisista riikinkukoista.
Viimeisen päälle pitää riikinkukon siis olla töissä.
Mitä se sitten vaatii?
Joka aamu riikinkukon pitää nousta viimeistään
viideltä, jotta ehtii lyhyen yön aiheuttamat rypyt,
silmäpussit ja taittuneet sulat korjaamaan.
Ja ne työajat.
Koska riikinkukot ei kuulu mihinkään liittoon,
niiden työajatkin on sen mukaiset. Piiiiiiitkät
ja niin kovin vähäpalkkaiset.
Lähinnä vain hedelmiä ja siemeniä palkaksi saavat.
Ei varmaan kovin rentouttavaa, luulen.
Joka aamu se paine ulkonäöstä ja sulkien
suoruudesta. Niitähän ihmiset niiden työpaikalle
eläintarhaan tulee katsomaan.
Kummajaisena ihmiset varmaan pitäisivät,
jos jonain aamuna riikinkukko ilmestyisi
työpaikalleen korkeiden muurien ympäröimäksi
tukkatöyhtö vinossa ja väsymyksen aiheuttamat
pussit silmien alla. Reklamoisivat ihmiset tod.näk.
sellaisista riikinkukoista.
Viimeisen päälle pitää riikinkukon siis olla töissä.
Mitä se sitten vaatii?
Joka aamu riikinkukon pitää nousta viimeistään
viideltä, jotta ehtii lyhyen yön aiheuttamat rypyt,
silmäpussit ja taittuneet sulat korjaamaan.
Ja ne työajat.
Koska riikinkukot ei kuulu mihinkään liittoon,
niiden työajatkin on sen mukaiset. Piiiiiiitkät
ja niin kovin vähäpalkkaiset.
Lähinnä vain hedelmiä ja siemeniä palkaksi saavat.
Punavihersokea tennispelaaja
Punavihersokea olen.
Ei se mua ole kauhean paljon haitannut.
Tai no, sitten ainakin olisin tenniskentällä pulassa,
jos tennistä pelattaisiin vaaleanpunaisilla palloilla,
vaaleanvihreämmällä kentällä ja jos vastustajan
takana oleva pressu aidassa olisi myös vaaleammanvihreä.
Ja jos vastustaja tietäisi jännityttää mailansa vaaleankeltaisilla
jänteillä aina pelatessaan mua vastaan.
Onneksi ei.
Koska olen ollut tällainen jo syntymästä asti,
tiedän kaikkien värien nimet. Ne on opetettu mulle,
kuten muillekin lapsille. Mutta kuulemma saatan nähdä
värit aivan erilaisina kuin muuta. Mutta koska ne on opetettu,
minunkin näkemillä väreillä on nimet.
Vihreä(ni) on mulle vihreä ja niin edelleen.
Olen siis viallinen, mutta en.
Ei se mua ole kauhean paljon haitannut.
Tai no, sitten ainakin olisin tenniskentällä pulassa,
jos tennistä pelattaisiin vaaleanpunaisilla palloilla,
vaaleanvihreämmällä kentällä ja jos vastustajan
takana oleva pressu aidassa olisi myös vaaleammanvihreä.
Ja jos vastustaja tietäisi jännityttää mailansa vaaleankeltaisilla
jänteillä aina pelatessaan mua vastaan.
Onneksi ei.
Koska olen ollut tällainen jo syntymästä asti,
tiedän kaikkien värien nimet. Ne on opetettu mulle,
kuten muillekin lapsille. Mutta kuulemma saatan nähdä
värit aivan erilaisina kuin muuta. Mutta koska ne on opetettu,
minunkin näkemillä väreillä on nimet.
Vihreä(ni) on mulle vihreä ja niin edelleen.
Olen siis viallinen, mutta en.
Hiiriä taas grillasimme
Naapurin kissa tuli pihalla vastaan, viisi isoa hiirtä roikkui suustaan. Sitten istui eteeni jalkojeni juureen ja tiputti sen hiiret suustaan kengilleni. Sitten nosti oikean käpälänsä ja läpsäytti sen yläfemmaisesti käteeni.
Tokaisi sitten: "Mennääks tonne grillille lounastaan?"
Mentiin yläpihalle talonyhtiön grillikatokselle. Naapurin kissa alkoi kasaamaan puita grilliin ja sytyttämään. Se tekee niin mielellään nuotion, kun osaa sen niin vaivattomasti. En ole koskaan nähnyt kenenkään olevan tuollainen "partiolainen potenssiin 25".
Ei ole koskaan jäänyt paistamatta naapurin kissan hiiret ja rotat. Linnutkin. Ja aika usein yhdessä lounastemme, ainakin pari kertaa viikossa. Aina on maut mainioita olleet!
Huomattiin, että ei meillä ole grillitikkuja, joten kävin hakemassa niitä kotoa. Muistin, että mulla on niitä paljon kaapissa. Kun tulin takaisin reilun minuutin kuluttua, grillinuotiomme jo liekehti iloisesti. Hetken aikaa odotettiin, kunnes tikutettiin hiiret ja sitten pyörimään grillin päälle.
Naapurin kissa oli jo ehtinyt nylkeä ja fileoidakin hiiret. Se heppu on kyllä niin hemmetin nopea esivalmistelemaan ruuan. Huh! Pian alkoikin tuoksua ihana paistetun hiiren tuoksu. Keksittiin, että hiirisafkamme kanssa kokeillaan itse tekemäämme raparperimehua.
Hitto mikä nautinto taas oli se lounas! Se raparperimehumme tosiaan sopi paistetun hiiren kanssa aivan mainiosti! Naapurin kissa sanoikin: "Itkisin onnesta, mutta kun mulla on tää krooninen kyynelkanavan tukkeuma."
Tokaisi sitten: "Mennääks tonne grillille lounastaan?"
Mentiin yläpihalle talonyhtiön grillikatokselle. Naapurin kissa alkoi kasaamaan puita grilliin ja sytyttämään. Se tekee niin mielellään nuotion, kun osaa sen niin vaivattomasti. En ole koskaan nähnyt kenenkään olevan tuollainen "partiolainen potenssiin 25".
Ei ole koskaan jäänyt paistamatta naapurin kissan hiiret ja rotat. Linnutkin. Ja aika usein yhdessä lounastemme, ainakin pari kertaa viikossa. Aina on maut mainioita olleet!
Huomattiin, että ei meillä ole grillitikkuja, joten kävin hakemassa niitä kotoa. Muistin, että mulla on niitä paljon kaapissa. Kun tulin takaisin reilun minuutin kuluttua, grillinuotiomme jo liekehti iloisesti. Hetken aikaa odotettiin, kunnes tikutettiin hiiret ja sitten pyörimään grillin päälle.
Naapurin kissa oli jo ehtinyt nylkeä ja fileoidakin hiiret. Se heppu on kyllä niin hemmetin nopea esivalmistelemaan ruuan. Huh! Pian alkoikin tuoksua ihana paistetun hiiren tuoksu. Keksittiin, että hiirisafkamme kanssa kokeillaan itse tekemäämme raparperimehua.
Hitto mikä nautinto taas oli se lounas! Se raparperimehumme tosiaan sopi paistetun hiiren kanssa aivan mainiosti! Naapurin kissa sanoikin: "Itkisin onnesta, mutta kun mulla on tää krooninen kyynelkanavan tukkeuma."
Tuntematon fossiili
Muinaisjäänne, kalliopiirros, tuntematon fossiili...
Sellainen olen.
Ei nimeäni kumarrettu. Ei sitä kukaan muistanut.
Sellainen olen.
Ei silloin, eikä nykyään.
Paleoliittinen ihme.
Kalliopiirros, jossa mies narrinhattu päässä
soittaa yksikielistä kanteletta.
Sellainen olen.
Ei nimeäni kumarrettu. Ei sitä kukaan muistanut.
Sellainen olen.
Ei silloin, eikä nykyään.
Paleoliittinen ihme.
Kalliopiirros, jossa mies narrinhattu päässä
soittaa yksikielistä kanteletta.
18. toukokuuta 2017
Kadonneet väristykset
Pala palalta muistelen sinua,
ja samalla pala palalta unohdan sinua.
Ei ole sinun vikasi,
vaikka aiheutit minulle väristyksiä.
Muistoni sinusta on kuollut,
muistoni hymystäsi on kuollut.
Näitä sanojani en koskaan
tule ottamaan takaisin,
näitä sanojani en tule katumaan,
tiedät sen.
En suutele sinua koskaan,
mutta silti onnea toivotan matkallesi.
En kasaa kiviä päällesi,
vaikka olet kuollut minulle.
Parasta tässä kaikessa on se,
minun ei tarvitse etsiä kahta keppiä
haudallesi sinusta muistuttamaan.
Sellaiseksi ristiksi.
Unohtanut olen sinut.
ja samalla pala palalta unohdan sinua.
Ei ole sinun vikasi,
vaikka aiheutit minulle väristyksiä.
Muistoni sinusta on kuollut,
muistoni hymystäsi on kuollut.
Näitä sanojani en koskaan
tule ottamaan takaisin,
näitä sanojani en tule katumaan,
tiedät sen.
En suutele sinua koskaan,
mutta silti onnea toivotan matkallesi.
En kasaa kiviä päällesi,
vaikka olet kuollut minulle.
Parasta tässä kaikessa on se,
minun ei tarvitse etsiä kahta keppiä
haudallesi sinusta muistuttamaan.
Sellaiseksi ristiksi.
Unohtanut olen sinut.
Mä ja Federer
Nuorempana, kun pelasin jääkiekkoa, muistutin nuoruuden Roger Federeriä.
Hän kiukkusi ja ärsyyntyi, jos jotain negatiivista sattui. Tai jos hävisi itse
tai joukkueensa.
Nykyään ei yhtään sellainen.
Mä olin niin samanlainen kentällä. Jos joku mua taklasi, mua rupesi vituttamaan
ja sitten kostin jollain tavalla taklaajalle.
Jos joku vastustajan maalilla yritti töniä mua, löin häntä. Jotta olisi tönimättä.
Mikä olin useimmiten tulos? Seepra (tuomari) tietty aina näki vasta kostoni.
Mun tuuria.
Jos hävittiin pesismatsi etenkin Riihimäellä, pelikavereitten kanssa pikkubussistamme
heiteltiin tielle suhtkoht kaikki, mitä löydettiin tavaroistamme ja bussista. Sen verran
se tappio aina vitutt¤ silloin. Ja hävittyjen matsien jälkeen... mailoja katkesi ja lasikuidun
säikeet lenteli. Ei se kalliiksi tullut, mailat oli silloin melko edullisia.
Puolustajana pelasin lätkäjoukkueessa. Pesisjoukkueessa olin koppari, siellä takakentällä.
Lähinnä pelkästään siksi, koska mulla oli hyvä syvyysnäkö ja mun heittoni oli törkeän
pitkä ja tarkka. Lisäksi olin varma saamaan kiinni pallon. Olinhan viimeisin pelaaja
siellä takakentällä.
Jääkiekossa olin puolustaja siksi, koska en antanut periksi koskaan ja laukaukseni oli
varsin kova ja tarkka. Lisäksi olin kelpo syöttämään. En ollut itsekäs.
Mutta nykyään.
Nykyään olen niin kauhean rauhallinen. Mua ei yhtään haittaa, jos en onnistu
lyönnissäni tenniskentällä. Mua ei yhtään haittaa, vaikka häviän missä tahansa.
Mua ei haittaa yhtään, vaikka saisin minkä tahansa lajin pallosta päähäni.
Sori, en ole enää.
Hän kiukkusi ja ärsyyntyi, jos jotain negatiivista sattui. Tai jos hävisi itse
tai joukkueensa.
Nykyään ei yhtään sellainen.
Mä olin niin samanlainen kentällä. Jos joku mua taklasi, mua rupesi vituttamaan
ja sitten kostin jollain tavalla taklaajalle.
Jos joku vastustajan maalilla yritti töniä mua, löin häntä. Jotta olisi tönimättä.
Mikä olin useimmiten tulos? Seepra (tuomari) tietty aina näki vasta kostoni.
Mun tuuria.
Jos hävittiin pesismatsi etenkin Riihimäellä, pelikavereitten kanssa pikkubussistamme
heiteltiin tielle suhtkoht kaikki, mitä löydettiin tavaroistamme ja bussista. Sen verran
se tappio aina vitutt¤ silloin. Ja hävittyjen matsien jälkeen... mailoja katkesi ja lasikuidun
säikeet lenteli. Ei se kalliiksi tullut, mailat oli silloin melko edullisia.
Puolustajana pelasin lätkäjoukkueessa. Pesisjoukkueessa olin koppari, siellä takakentällä.
Lähinnä pelkästään siksi, koska mulla oli hyvä syvyysnäkö ja mun heittoni oli törkeän
pitkä ja tarkka. Lisäksi olin varma saamaan kiinni pallon. Olinhan viimeisin pelaaja
siellä takakentällä.
Jääkiekossa olin puolustaja siksi, koska en antanut periksi koskaan ja laukaukseni oli
varsin kova ja tarkka. Lisäksi olin kelpo syöttämään. En ollut itsekäs.
Mutta nykyään.
Nykyään olen niin kauhean rauhallinen. Mua ei yhtään haittaa, jos en onnistu
lyönnissäni tenniskentällä. Mua ei yhtään haittaa, vaikka häviän missä tahansa.
Mua ei haittaa yhtään, vaikka saisin minkä tahansa lajin pallosta päähäni.
Sori, en ole enää.
99,93%
Vaikka olenkin sosiaalinen, ja vaikka tulenkin n. 99,93%:n ihmisen kanssa toimeen,
silti en haluisi monenkaan kanssa matkustaa Marsiin. Ainoastaan Muusani kanssa.
Koska luulen, että Marsissa olisi varsin nopeasti hyvin tylsää.
Koska Marsissa olisi varsin ankeat näkymät ja luonto myös väritön,
sen kaiken värittämiseen tarvitsisin jonkun potku-perseeseeni-ihmisen.
Ja jonkun, joka nauraisi jutuilleni, vaikka ei läheskään aina ymmärtäisi
mitä hölötän. Ja vaikkei, kuten ei aina kovinkaan usein, hän nauraisi
jopa minun ns. vitseilleni.
silti en haluisi monenkaan kanssa matkustaa Marsiin. Ainoastaan Muusani kanssa.
Koska luulen, että Marsissa olisi varsin nopeasti hyvin tylsää.
Koska Marsissa olisi varsin ankeat näkymät ja luonto myös väritön,
sen kaiken värittämiseen tarvitsisin jonkun potku-perseeseeni-ihmisen.
Ja jonkun, joka nauraisi jutuilleni, vaikka ei läheskään aina ymmärtäisi
mitä hölötän. Ja vaikkei, kuten ei aina kovinkaan usein, hän nauraisi
jopa minun ns. vitseilleni.
Kaivolla taas istun
Et oikeasti tiedä mistä pidät.
Tai tiesit, mutta et osaa pitää kiinni.
Olet unohtanut, mitä sydämesi
oikeasti tahtoo.
Sinä tiesit.
Minäkin oikeasti tiedän.
Haluan vain istua kaivonkannella.
Eikä minua haittaa sen kuivuus.
Eikä sen hiljainen, olematon puhumisensa.
Ketun äsken näin, se ei minua. Luulen niin.
Muutoin se olisi tullut mua moikkaamaan.
Tai tiesit, mutta et osaa pitää kiinni.
Olet unohtanut, mitä sydämesi
oikeasti tahtoo.
Sinä tiesit.
Minäkin oikeasti tiedän.
Haluan vain istua kaivonkannella.
Eikä minua haittaa sen kuivuus.
Eikä sen hiljainen, olematon puhumisensa.
Ketun äsken näin, se ei minua. Luulen niin.
Muutoin se olisi tullut mua moikkaamaan.
Kotiin konttaat
Minussa ei asu viisaus, ei ongelmista luopuminen.
Minussa ei asu ylpeys vaan sisäinen ruoska.
Sillä ruoskin itseäni, sisäelimeni sen tietää.
Sen ovat karvaasti kokeneet.
Joskus minua ovat murheen sanansaattajana pitäneet.
Mutta olen joskus kelvotonkin, mutta iloinen.
Sama sade meidät joskus kastelee,
mutta sen toivon sua enemmän piinaavan.
Talvella, kovien pakkasten aikaa toivoisin näkeväni sinut.
Ei se, että lämmin käteni koskettaisi ja lämmittäisi
kylmää kättäsi. Ei, vaan tuntisit lämpöni, jonka hylkäsit.
En halua elää talven yli, pääni sylissäsi.
Toivon sinun kylmää tuntevan ensi talvenakin.
Pimeyttä ja vastatuulen tunkevan takkisi alle.
Keväällä toivon taivaan repeävän ylläsi,
loppukeväällä toivon, että sydämesi lähtisi
paikoiltaan. Ja kadottaisit kaikki neljä
ilmansuuntaa, olisit ilman suuntaa.
Kotiisi löytäisit vain kontaten,
monen viikon jälkeen.
Minussa ei asu ylpeys vaan sisäinen ruoska.
Sillä ruoskin itseäni, sisäelimeni sen tietää.
Sen ovat karvaasti kokeneet.
Joskus minua ovat murheen sanansaattajana pitäneet.
Mutta olen joskus kelvotonkin, mutta iloinen.
Sama sade meidät joskus kastelee,
mutta sen toivon sua enemmän piinaavan.
Talvella, kovien pakkasten aikaa toivoisin näkeväni sinut.
Ei se, että lämmin käteni koskettaisi ja lämmittäisi
kylmää kättäsi. Ei, vaan tuntisit lämpöni, jonka hylkäsit.
En halua elää talven yli, pääni sylissäsi.
Toivon sinun kylmää tuntevan ensi talvenakin.
Pimeyttä ja vastatuulen tunkevan takkisi alle.
Keväällä toivon taivaan repeävän ylläsi,
loppukeväällä toivon, että sydämesi lähtisi
paikoiltaan. Ja kadottaisit kaikki neljä
ilmansuuntaa, olisit ilman suuntaa.
Kotiisi löytäisit vain kontaten,
monen viikon jälkeen.
3 tikaria
Tikareita kolme paikallinen suutari teki,
se osaa tehdä sellaisia kauniita ja hienosti
huoliteltuja. Auringonvalossa kiiltävät
melkein sokaisten sitä kädessään pitävän.
Pyysin tekemään kolme. Kaksi kaunista
ja yhden ruman ja tyylittömän. Ruostutetun.
Ne kaksi kaunista laitoin kotona lasivitriiniin
esille ja muistuttamaan kuolevaisuuden kauneudesta.
Sen yhden ruman ja tyylittömän iskin keskelle
kuvaasi. Sitä ainoaa, joka oli vahingossa tietämättäni
jäänyt Ikean laatikon pohjalle. Nyt sille tuli yllättäen
hyödyllistä käyttöä.
Ruman tikarin seuraksi heitän 8 settiä tikkoja,
siis tikkataulun tikkoja.
Adjektiivit aivoista jalkateriin ja takaisin
lentävät sisälläni:
Muun muassa iloinen. Ja iloinen ja etenkin iloinen.
se osaa tehdä sellaisia kauniita ja hienosti
huoliteltuja. Auringonvalossa kiiltävät
melkein sokaisten sitä kädessään pitävän.
Pyysin tekemään kolme. Kaksi kaunista
ja yhden ruman ja tyylittömän. Ruostutetun.
Ne kaksi kaunista laitoin kotona lasivitriiniin
esille ja muistuttamaan kuolevaisuuden kauneudesta.
Sen yhden ruman ja tyylittömän iskin keskelle
kuvaasi. Sitä ainoaa, joka oli vahingossa tietämättäni
jäänyt Ikean laatikon pohjalle. Nyt sille tuli yllättäen
hyödyllistä käyttöä.
Ruman tikarin seuraksi heitän 8 settiä tikkoja,
siis tikkataulun tikkoja.
Adjektiivit aivoista jalkateriin ja takaisin
lentävät sisälläni:
Muun muassa iloinen. Ja iloinen ja etenkin iloinen.
5 sekunnin sääntö
Myytin mukaan, jos esim. lattialle tippuneen paahtoleivänn voi huoletta syödä, jos se on ollut lattialla vain 5 sekuntia. Uskon vahvasti siihen aikaan. Mulle ajanmääre on pidempi, ainakin 1,5 päivää. Yhdelle kaverilleni (joo, mulla on pari kaveria!) vaivatta kelpaa ruoka tai ruuan aine, joka on ollut lattialla 8 päivää. Hän saakin jonkin verran pienempää tukea yhteiskunnalta.
Työttömät ja muu joutoväki (kuten joskus v. -51 ei-töissä-olevat määriteltiin) saavat/joutuvat syömään aina kaiken ruuan kaapeistaan. Vaikka olisikin ne lattian kautta lautaselle päätyneet.
Ei se ole häpeä vaan perusrohkeutta? Jep.
Työttömät ja muu joutoväki (kuten joskus v. -51 ei-töissä-olevat määriteltiin) saavat/joutuvat syömään aina kaiken ruuan kaapeistaan. Vaikka olisikin ne lattian kautta lautaselle päätyneet.
Ei se ole häpeä vaan perusrohkeutta? Jep.
Minkälie tuoksu
Maksoin paljot laskut, koska olen niin säntillinen heppu,
jolla on omatunto.
Maksoin ne myöhässä, koska en kai olekaan niin säntillinen,
vaikka mulla on omatunto.
Nykyään on jos jonkinlaista rahanlainaajaa
ja maksamis-appsejä.
Mutta miksei pelkällä omatunnolla saa maksaa?
Silloin mäkin olisin edes jollain tavoin rahakas,
tai ainakin olisi lompakossa muutakin kuin
keinonahan kaltaisen minkälie tuoksu.
jolla on omatunto.
Maksoin ne myöhässä, koska en kai olekaan niin säntillinen,
vaikka mulla on omatunto.
Nykyään on jos jonkinlaista rahanlainaajaa
ja maksamis-appsejä.
Mutta miksei pelkällä omatunnolla saa maksaa?
Silloin mäkin olisin edes jollain tavoin rahakas,
tai ainakin olisi lompakossa muutakin kuin
keinonahan kaltaisen minkälie tuoksu.
17. toukokuuta 2017
Eino Leinon kuolemasta
Suhtkoht kaikki pitävät Eino Leinoa kirjailijana, runoilijana.
Mutta oikeasti hän oli paljon enemmän:
Kalamies.
Paljon enemmän kuin kirjoja, paljon enemmän kuin lauseita,
paljon enemmän Leino sai kaloja saaliiksi.
Runous, vaikkakin hieman huono valinta ansaita rahaa,
silti sillä helposti Leino rahoitti kalastuksensa.
Kasiaisia (Lumbricidae) Leino uitti koko ikänsä lapsuudesta.
Tuohon myös elämänsä myös päättyi. Ei Leino vanhuuteen kuollut,
tuskaiseen sellaiseen, kuten rahattomat kirjailijaystävänsä. Ei.
Vähärahaisena tietysti, mutta muulla tavoin.
Leino kerran sai niin ison kalan mato-ongellaan kotijärvellä,
että sen väsyttämiseen meni yli tunti. Mutta juuri kun Eino oli
nostamassa sitä isoa kalaa soutuveneeseensä, puuskainen
pohjoistuuli kaatoi kumoon soutuveneen.
Eino löi päänsä läheiseen kiveen. Siihen loppui hänen tarinansa.
Mutta oikeasti hän oli paljon enemmän:
Kalamies.
Paljon enemmän kuin kirjoja, paljon enemmän kuin lauseita,
paljon enemmän Leino sai kaloja saaliiksi.
Runous, vaikkakin hieman huono valinta ansaita rahaa,
silti sillä helposti Leino rahoitti kalastuksensa.
Kasiaisia (Lumbricidae) Leino uitti koko ikänsä lapsuudesta.
Tuohon myös elämänsä myös päättyi. Ei Leino vanhuuteen kuollut,
tuskaiseen sellaiseen, kuten rahattomat kirjailijaystävänsä. Ei.
Vähärahaisena tietysti, mutta muulla tavoin.
Leino kerran sai niin ison kalan mato-ongellaan kotijärvellä,
että sen väsyttämiseen meni yli tunti. Mutta juuri kun Eino oli
nostamassa sitä isoa kalaa soutuveneeseensä, puuskainen
pohjoistuuli kaatoi kumoon soutuveneen.
Eino löi päänsä läheiseen kiveen. Siihen loppui hänen tarinansa.
Päivän pohojammaa
Villata - yllyttää, villiinnyttää
Tua vanhempi veli joskus villaa nuata pikkuusempia niin,
että ne on aivan seinille hyppiä.
Meteorisade
Katson kuinka tähtien heijastukset laskeutuu silmissäsi,
sen kaiken kauniin neäen, vaikka olet korkealla.
Ehkä silmissäsi vielä valuu jokin uusi planeetta.
Etsin käsiini paksun köyden liiterin seinältä. Ja sen
vanhoista laudoista naulaamani tikkaat.
En hirttääkseni itseäni pihan vanhaan tuomeen,
vaan tullakseni viereesi liiterin katolle.
Sen paksun köyden viritän kiinni piippuun
ja molempien vyötäröille.
Meteorisadetta odotamme.
Tai sitten näemme vain sen lähimetsän tutun rusakon.
sen kaiken kauniin neäen, vaikka olet korkealla.
Ehkä silmissäsi vielä valuu jokin uusi planeetta.
Etsin käsiini paksun köyden liiterin seinältä. Ja sen
vanhoista laudoista naulaamani tikkaat.
En hirttääkseni itseäni pihan vanhaan tuomeen,
vaan tullakseni viereesi liiterin katolle.
Sen paksun köyden viritän kiinni piippuun
ja molempien vyötäröille.
Meteorisadetta odotamme.
Tai sitten näemme vain sen lähimetsän tutun rusakon.
16. toukokuuta 2017
Mun kaverini B.Johnson
Mun kaverini Ben Johnson aikoinaan juoksi ¨maidon voimalla".
Siksi myös mä join maitoa ennen pesis- ja lätkäpelejäni.
Jotta oisin yhtä kova tai siis nopea heppu kuin Ben.
Se on melkoinen valtti molemmilla kentillä.
Ben sitten jäi dopingista kiinni.
Luulen, että se vain oli tanskalaisten salaliitto Valiota kohtaan.
Hemmetin tanskalaiset!
Eilen ostin Valion maitoa -30% alennuksella. Niin, nyt en uskalla
osallistua mihinkään urheilukilpailuun:
Dopingista jäisin kiinni.
Ei ole helppoa olla urheilla maidon voimalla Suomessa.
Hitto.
Siksi myös mä join maitoa ennen pesis- ja lätkäpelejäni.
Jotta oisin yhtä kova tai siis nopea heppu kuin Ben.
Se on melkoinen valtti molemmilla kentillä.
Ben sitten jäi dopingista kiinni.
Luulen, että se vain oli tanskalaisten salaliitto Valiota kohtaan.
Hemmetin tanskalaiset!
Eilen ostin Valion maitoa -30% alennuksella. Niin, nyt en uskalla
osallistua mihinkään urheilukilpailuun:
Dopingista jäisin kiinni.
Ei ole helppoa olla urheilla maidon voimalla Suomessa.
Hitto.
Päivän Eino Leino -sitaatti
Minä etsin suojoa itseltäin
ja omilta hulluilta mietteiltäin;
mua pelottaa nämä ihmiset,
nämä katsehet,
mut enin mun syömeni syvyydet.
ja omilta hulluilta mietteiltäin;
mua pelottaa nämä ihmiset,
nämä katsehet,
mut enin mun syömeni syvyydet.
Lossimies
Viime kesänä tapasin tosimiehen.
Miehen, joka oli seilannut lossillaan
ruotsalaiselta Orustin saarelta mantereelle
jo 46 vuoden ajan.
Mikä hänestä mielestäni tekee tosimiehen?
Se, että hän ei ole kertaakaan jättänyt ajamatta
saareltaan mantereelle. 6 kertaa viikossa aamusta
iltaan on hän lossinsa ajanut.
"Säitä on pidellyt," totesi lakonisesti, kun kysyin
kuinka myrskyssä on päässyt liikkumaan lossillaan.
Ei ne ole koskaan hätkäyttäneet häntä.
Toki on pelännyt, mutta myrskyille häviäminen,
se ei kuulemma ole ollut vaihtoehto.
Kunniottanut on aina Säiden Haltijaa.
Se kunnioitus, nöyryys ja kokemus.
Ne on auttaneet sen 46 vuoden ajan häntä.
Miehen, joka oli seilannut lossillaan
ruotsalaiselta Orustin saarelta mantereelle
jo 46 vuoden ajan.
Mikä hänestä mielestäni tekee tosimiehen?
Se, että hän ei ole kertaakaan jättänyt ajamatta
saareltaan mantereelle. 6 kertaa viikossa aamusta
iltaan on hän lossinsa ajanut.
"Säitä on pidellyt," totesi lakonisesti, kun kysyin
kuinka myrskyssä on päässyt liikkumaan lossillaan.
Ei ne ole koskaan hätkäyttäneet häntä.
Toki on pelännyt, mutta myrskyille häviäminen,
se ei kuulemma ole ollut vaihtoehto.
Kunniottanut on aina Säiden Haltijaa.
Se kunnioitus, nöyryys ja kokemus.
Ne on auttaneet sen 46 vuoden ajan häntä.
Ankkuudesta ja sorsuudesta
Ankka on kesy sorsa, sanakirjojen mukaan.
Toisin sanoen:
Punk-yhtyeessä laulava ja riehuva ankka on sorsa?
Toisin sanoen:
Punk-yhtyeessä laulava ja riehuva ankka on sorsa?
Mä ja Mac
Mulla ja MacGyverilla on paljon yhteistä.
Me molemmat ollaan fiksuja,
ilman aseitakin selvitään ongelmista.
ilman aseitakin selvitään ongelmista.
Ja meillä molemmilla on aina taskussa
Swiss Army Knife. Tietty.
Swiss Army Knife. Tietty.
Sillä ja aivojen käytöllä pärjäämme pitkälle.
Ja myös mua kiehtoi yläasteella ja lukiossa
sekä kemia että fysiikka. Ne ja linkkari,
voittamaton yhdistelmä.
sekä kemia että fysiikka. Ne ja linkkari,
voittamaton yhdistelmä.
Ja jääkiekko.
Myös mä pelasin nuorempana numerolla 7
Myös mä pelasin nuorempana numerolla 7
ja olin helposti jäähyllä, kun ärsyynnyin.
MacGyver pääsi nimeään kantavaan tv-sarjaan,
mutta ei hälle se kuuluisa keltainen neste nivusista noussut
koskaan päähän. Päinvastoin.
mutta ei hälle se kuuluisa keltainen neste nivusista noussut
koskaan päähän. Päinvastoin.
Vieläkin Mac soittelee viikottain ja tavataan.
Sit vertaillaan uusia ideoitamme käyttää
linkkaria selvitymiseen.
Sit vertaillaan uusia ideoitamme käyttää
linkkaria selvitymiseen.
Se on hauskaa puuhaa.
Vaikkakaan kovin moni ei ymmärrä aina meitä,
että mennään metsään tai tahallaan lukitaan itsemme
Vaikkakaan kovin moni ei ymmärrä aina meitä,
että mennään metsään tai tahallaan lukitaan itsemme
johonkin rakennukseen. Ja sitten koetamme päästä ulos.
Mutta tällaisia me ollaan.
Vieraslajit
Harvoin Suomessa pelattavia / kisattavia lajeja.
Mutta on Suomestakin maailmalle muutamiin maihin
levinnyt vieraslajeja, kuten:
- kumisaappaanheitto
- eukonkanto
- pesäpallo
- umpihankihiihto
Noin muutama mainitakseni.
Ahas, sanakirjan mukaan vieraslajien määritelmä
on aivan eri. Teenpä korjauspyynnön sanakirjani
tekijälle. Noin selkeä virhe!
Mutta on Suomestakin maailmalle muutamiin maihin
levinnyt vieraslajeja, kuten:
- kumisaappaanheitto
- eukonkanto
- pesäpallo
- umpihankihiihto
Noin muutama mainitakseni.
Ahas, sanakirjan mukaan vieraslajien määritelmä
on aivan eri. Teenpä korjauspyynnön sanakirjani
tekijälle. Noin selkeä virhe!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
-
Lapsena naapurin Jarkon kanssa ajettiin muitten naapureitten nurmikkoja. Se kaikki hikoilu ja rakot käsissämme sen takia, että saatii...
