Tokaisi sitten: "Mennääks tonne grillille lounastaan?"
Mentiin yläpihalle talonyhtiön grillikatokselle. Naapurin kissa alkoi kasaamaan puita grilliin ja sytyttämään. Se tekee niin mielellään nuotion, kun osaa sen niin vaivattomasti. En ole koskaan nähnyt kenenkään olevan tuollainen "partiolainen potenssiin 25".
Ei ole koskaan jäänyt paistamatta naapurin kissan hiiret ja rotat. Linnutkin. Ja aika usein yhdessä lounastemme, ainakin pari kertaa viikossa. Aina on maut mainioita olleet!
Huomattiin, että ei meillä ole grillitikkuja, joten kävin hakemassa niitä kotoa. Muistin, että mulla on niitä paljon kaapissa. Kun tulin takaisin reilun minuutin kuluttua, grillinuotiomme jo liekehti iloisesti. Hetken aikaa odotettiin, kunnes tikutettiin hiiret ja sitten pyörimään grillin päälle.
Naapurin kissa oli jo ehtinyt nylkeä ja fileoidakin hiiret. Se heppu on kyllä niin hemmetin nopea esivalmistelemaan ruuan. Huh! Pian alkoikin tuoksua ihana paistetun hiiren tuoksu. Keksittiin, että hiirisafkamme kanssa kokeillaan itse tekemäämme raparperimehua.
Hitto mikä nautinto taas oli se lounas! Se raparperimehumme tosiaan sopi paistetun hiiren kanssa aivan mainiosti! Naapurin kissa sanoikin: "Itkisin onnesta, mutta kun mulla on tää krooninen kyynelkanavan tukkeuma."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti