Minussa ei asu viisaus, ei ongelmista luopuminen.
Minussa ei asu ylpeys vaan sisäinen ruoska.
Sillä ruoskin itseäni, sisäelimeni sen tietää.
Sen ovat karvaasti kokeneet.
Joskus minua ovat murheen sanansaattajana pitäneet.
Mutta olen joskus kelvotonkin, mutta iloinen.
Sama sade meidät joskus kastelee,
mutta sen toivon sua enemmän piinaavan.
Talvella, kovien pakkasten aikaa toivoisin näkeväni sinut.
Ei se, että lämmin käteni koskettaisi ja lämmittäisi
kylmää kättäsi. Ei, vaan tuntisit lämpöni, jonka hylkäsit.
En halua elää talven yli, pääni sylissäsi.
Toivon sinun kylmää tuntevan ensi talvenakin.
Pimeyttä ja vastatuulen tunkevan takkisi alle.
Keväällä toivon taivaan repeävän ylläsi,
loppukeväällä toivon, että sydämesi lähtisi
paikoiltaan. Ja kadottaisit kaikki neljä
ilmansuuntaa, olisit ilman suuntaa.
Kotiisi löytäisit vain kontaten,
monen viikon jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti