31. elokuuta 2018
Kivenhakkaamisesta
Hautausmaalla katsoin kaverini kiveä.
Tajusin, joskus itsekin kuolen.
Vaaleat hiuksensa ei enää kasva,
Hymynsä on nyt olematon
Ne hetket,
jolloin roikuttiin siinä puussa.
Ne hetket, jolloin hakattiin kiviä
kuin gelogit.
Geologeja meistä piti tulla.
Nyt me ollaan jotain muuta.
Sä tapoit itsesi, mä sinnittelen
kaukana unelmista.
Tajusin, joskus itsekin kuolen.
Vaaleat hiuksensa ei enää kasva,
Hymynsä on nyt olematon
Ne hetket,
jolloin roikuttiin siinä puussa.
Ne hetket, jolloin hakattiin kiviä
kuin gelogit.
Geologeja meistä piti tulla.
Nyt me ollaan jotain muuta.
Sä tapoit itsesi, mä sinnittelen
kaukana unelmista.
Kynät katkeaa
Huolimatta palojen puuttumisesta,
kasaan tätä palapeliä.
Huolimatta, että kehut minua
katkon kyniä, kunnes sade lakkaa.
Hartioitani hakkaa sade,
kunnes kaadun ojaan kasvoilleni.
Hetken ehdin Jumalaa rukoilla,
kasaan tätä palapeliä.
Huolimatta, että kehut minua
katkon kyniä, kunnes sade lakkaa.
Hartioitani hakkaa sade,
kunnes kaadun ojaan kasvoilleni.
Hetken ehdin Jumalaa rukoilla,
Hyötykondomi
...onneksi keravalaisia hillitään olematta lisääntymään.
Kauheaa, jos keravalaiset sikiäisi ja sikiäisi.
Sitten olisivat Universumin hallitsijoita.
Keravalaiset, prkl.
28. elokuuta 2018
27. elokuuta 2018
Omenoita puissa
Isoäitini asui pienessä kylässä,
sinne oli vain yksi tie.
Sitä taipuneet tuomet varjeli,
ne taipuneena ylle tien.
Omenoita puissa kasvoi paljon,
sen muistan.
Niityllä kukki apilat ja päivänkakkarat.
Omenapuut kilpaa kukki.
Kesäisin maailma oli niin kiva.
Se oli kaikki ja enemmän.
sinne oli vain yksi tie.
Sitä taipuneet tuomet varjeli,
ne taipuneena ylle tien.
Omenoita puissa kasvoi paljon,
sen muistan.
Niityllä kukki apilat ja päivänkakkarat.
Omenapuut kilpaa kukki.
Kesäisin maailma oli niin kiva.
Se oli kaikki ja enemmän.
22. elokuuta 2018
Vehnäpelto
Juoksin alasti vehnäpeltoon,
halusin tuntea sen ilon
ja tuulenvireen kaatuessani.
Makasin maassa ja katsoin taivasta.
Kuinka kauniita ovatkaan pilvet!
Kuinka horisontti punertaa.
Tämä onkin ruispelto,
silti tähän ojanreunalle jään.
halusin tuntea sen ilon
ja tuulenvireen kaatuessani.
Makasin maassa ja katsoin taivasta.
Kuinka kauniita ovatkaan pilvet!
Kuinka horisontti punertaa.
Tämä onkin ruispelto,
silti tähän ojanreunalle jään.
Turha paska
Joskus sinua muistelen.
Silloin joskus en tiennyt
rakkaudesta,
en oikeasti mistään.
Lupasin, ilman sua en eläisi.
Lupasin, ilman sua en ole mitään.
Nyt huomaan,
tuo kaikki oli paskaa.
Tuo kaikki oli ylimääräistä
ja aivan turhaa.
Hetken olin kanssasi onnellinen,
nyt olen enemmän,
koska en tiedä missä olet.
Joskus sinua siis muistelen:
en yhtään hyvällä.
Silloin joskus en tiennyt
rakkaudesta,
en oikeasti mistään.
Lupasin, ilman sua en eläisi.
Lupasin, ilman sua en ole mitään.
Nyt huomaan,
tuo kaikki oli paskaa.
Tuo kaikki oli ylimääräistä
ja aivan turhaa.
Hetken olin kanssasi onnellinen,
nyt olen enemmän,
koska en tiedä missä olet.
Joskus sinua siis muistelen:
en yhtään hyvällä.
Mielenlujuus
Hyvinkäällä syntyneenä mulla on tietysti ollut paljon urheilullisia harrastuksia.
On ollut pesäpalloa, jääkiekkoa, jalkapalloa, juoksemista ja viimeisimpänä
downhill pyöräily.
Kaikki noista on mikä mistäkin syystä loppunut ja menneisyyttä.
On ollut pakko keksiä jotain tekemistä sen jälkeen.
Mitä se on ollut?
Puuta päin! -juokseminen.
Se kehittää sekä nopeita lihassoluja että 3D-silmää.
Se että joka juoksun lopuksi osuu puuhun.
Ei se ole helppoa.
Mielikuvaharjoittelu on tärkeä osa treeniä,
onnistunut törmäys vaatii mielenlujuutta.
Ja lopulta myös pään.
On ollut pesäpalloa, jääkiekkoa, jalkapalloa, juoksemista ja viimeisimpänä
downhill pyöräily.
Kaikki noista on mikä mistäkin syystä loppunut ja menneisyyttä.
On ollut pakko keksiä jotain tekemistä sen jälkeen.
Mitä se on ollut?
Puuta päin! -juokseminen.
Se kehittää sekä nopeita lihassoluja että 3D-silmää.
Se että joka juoksun lopuksi osuu puuhun.
Ei se ole helppoa.
Mielikuvaharjoittelu on tärkeä osa treeniä,
onnistunut törmäys vaatii mielenlujuutta.
Ja lopulta myös pään.
Elina
Elina oli kaunis ja viisas. Minä pelle ja puusta pudonnut.
Ei meillä ollut yhteistä, lopulta molemmat se tajuttiin.
Vaikka meidän kappaleessa Eurooppa 3 lauloi:
"Jokainen lähtö on kuin pieni kuolema.",
ei se niin mennyt.
En ole edes pienesti kuollut,
vaikka lähdin.
Se oli oikein sinulle,
mutta enemmän minulle.
Kiitos kaikesta,
vaikka et ollutkaan oikeasti kaunis,
viisas tai edes hauska.
Ei meillä ollut yhteistä, lopulta molemmat se tajuttiin.
Vaikka meidän kappaleessa Eurooppa 3 lauloi:
"Jokainen lähtö on kuin pieni kuolema.",
ei se niin mennyt.
En ole edes pienesti kuollut,
vaikka lähdin.
Se oli oikein sinulle,
mutta enemmän minulle.
Kiitos kaikesta,
vaikka et ollutkaan oikeasti kaunis,
viisas tai edes hauska.
Muoviton Kerava
Helsinki on kuulemma kaunis,
niin on mulle sanottu.
Keravalla kuulemma on parasta
tienviitta Helsinkiin,
niin on mulle sanottu.
Täällä potkitaan seiniin,
sitten spreijataan.
Täällä Aurinkomäellä kiroillaan,
sitten lisää haetaan kaljaa.
Kestopussikaljaa.
Projekti muovittomasta Keravasta.
niin on mulle sanottu.
Keravalla kuulemma on parasta
tienviitta Helsinkiin,
niin on mulle sanottu.
Täällä potkitaan seiniin,
sitten spreijataan.
Täällä Aurinkomäellä kiroillaan,
sitten lisää haetaan kaljaa.
Kestopussikaljaa.
Projekti muovittomasta Keravasta.
Hikinen halonhakkaaja
Olen enemmän kalamies kuin kirjamies.
Enemmän jazzmies kuin kirjamies.
Metsämies kuin kirjamies.
Pienviljelijä kuin kirjamies.
Hikinen halonhakkaaja kuin kirjamies.
Kiven päällä istun,
mutta en vaikeroi.
Kurjet jo saapuivat aamulla.
Enemmän jazzmies kuin kirjamies.
Metsämies kuin kirjamies.
Pienviljelijä kuin kirjamies.
Hikinen halonhakkaaja kuin kirjamies.
Kiven päällä istun,
mutta en vaikeroi.
Kurjet jo saapuivat aamulla.
21. elokuuta 2018
Uintiretki
Tämä joki on ruskea
ja se taas vaahtoaa.
Tähän jokeen sukellan,
unohdan kaiken muun.
Nautinto on uida,
vesi niin viileä virkistää.
Aurinko punertaa ja vesikirput,
ne karkuun kaloja juoksee.
Niiden taistelua elämästä katselen.
Nautinto on uida,
kunnes nousen vedestä.
Rannalla kutisen,
raavin itseni taas punaiseksi.
Yskin ja päässä huimaa.
Päässäni alkaa soida Chris Rean
Road to Hell.
ja se taas vaahtoaa.
Tähän jokeen sukellan,
unohdan kaiken muun.
Nautinto on uida,
vesi niin viileä virkistää.
Aurinko punertaa ja vesikirput,
ne karkuun kaloja juoksee.
Niiden taistelua elämästä katselen.
Nautinto on uida,
kunnes nousen vedestä.
Rannalla kutisen,
raavin itseni taas punaiseksi.
Yskin ja päässä huimaa.
Päässäni alkaa soida Chris Rean
Road to Hell.
Ilman kipua nurkkaan
Eilen käperryin huoneen nurkkaan
pienemmäksi kuin se Eppu Normaalin piste,
taskuun rutistettu piste.
Muistelen kuinka lapsena ilman kipua
nurkkaan itseni istumaan laitoin.
Kuinka sieltä katselin ja ihmettelin
mitä huoneessa tapahtui.
Mitä näin, olin mielestäni näkymätön.
Kun kyllästyin, helposti niin kävi,
lähdin naapuriin.
Naapurin-Jarkkoa pyysin mukaani
metsään, jossa oli yhä löydettävää.
Ilman huolia siellä kuljettiin,
sellainen 6vuotiaan pilke silmäkulmassa.
Maja risuista kasattiin,
se tuulenvireessä heilui kuin hullu.
Kaatui kumoon. Me naurettiin ja
hypittiin kaatuneitten risujen päällä.
Päätettiin, että ei koskaan aikuisiksi kasveta.
Ystäväni on aikuinen.
Vaimo, auto, villakoira ja asuntovelka.
Taitaa olla myös pihalla tulpaaneja.
Mä kuuntelen nyt Herbie Hancockia.
pienemmäksi kuin se Eppu Normaalin piste,
taskuun rutistettu piste.
Muistelen kuinka lapsena ilman kipua
nurkkaan itseni istumaan laitoin.
Kuinka sieltä katselin ja ihmettelin
mitä huoneessa tapahtui.
Mitä näin, olin mielestäni näkymätön.
Kun kyllästyin, helposti niin kävi,
lähdin naapuriin.
Naapurin-Jarkkoa pyysin mukaani
metsään, jossa oli yhä löydettävää.
Ilman huolia siellä kuljettiin,
sellainen 6vuotiaan pilke silmäkulmassa.
Maja risuista kasattiin,
se tuulenvireessä heilui kuin hullu.
Kaatui kumoon. Me naurettiin ja
hypittiin kaatuneitten risujen päällä.
Päätettiin, että ei koskaan aikuisiksi kasveta.
Ystäväni on aikuinen.
Vaimo, auto, villakoira ja asuntovelka.
Taitaa olla myös pihalla tulpaaneja.
Mä kuuntelen nyt Herbie Hancockia.
Sammalkivi
Kauas pilvet Raulilta karkaavat taas,
niitä tavoittelee taas turhaan.
Mä en niitä etsi, en.
Jään tähän kivelle.
Taas kuihtuu tämäkin keväinen maa,
kuivan sammaleen syksy kastelee.
Silti kaivosta ei vettä tule.
Janooni juon lähteestä,
jonka luona tajusin silloin kauan sitten
sinua rakastavani.
Pian yö saapuu,
silloin katson taivaalle
ja turhia toiveita taas kannan.
Niitä samoja,
jotka joskus tapahtuu.
Tähdille annan uusia nimiä.
Sellaisia, jotka minua sinusta
muistuttaa.
Tällä kivellä on sammalta,
se on märkää.
Se on pehmeää.
niitä tavoittelee taas turhaan.
Mä en niitä etsi, en.
Jään tähän kivelle.
Taas kuihtuu tämäkin keväinen maa,
kuivan sammaleen syksy kastelee.
Silti kaivosta ei vettä tule.
Janooni juon lähteestä,
jonka luona tajusin silloin kauan sitten
sinua rakastavani.
Pian yö saapuu,
silloin katson taivaalle
ja turhia toiveita taas kannan.
Niitä samoja,
jotka joskus tapahtuu.
Tähdille annan uusia nimiä.
Sellaisia, jotka minua sinusta
muistuttaa.
Tällä kivellä on sammalta,
se on märkää.
Se on pehmeää.
19. elokuuta 2018
17. elokuuta 2018
Esox lucius
Sulle kerroin tähdistä,
sulle kerroin metsästä tarinoita.
Kerroin kuinka oravat nukkuu
ja kuinka kuhnurit oikeasti ovatkin
niitä heppuja, jotka puurtaa.
Ja kuinka se rannan hauki (Esox lucius)
miksi se oikeasti pelästyy rannassa.
Kerroin myös sen miksi se sammakko
kasvattamistasi porkkanoista
söi ne etanat, jotka ehdit nähdä.
Katsotaan uudestaan tähtiä.
Annetaan niille uudet nimet.
16. elokuuta 2018
15. elokuuta 2018
10. elokuuta 2018
Pikimustat silmät
Ankka
juo ja vieraisiin pöytiin katselee.
Vessassa salaa itseään vilkaisee,
pikimustien
silmien huomaa tuijottavan.
Toivoo,
että huomenna,
edes huomenna jotain tapahtuisi.
Ankka
miettii.
Lähtisikö
taas yksin kulkemaan katuja.
Tukka
pystyssä katuja astelemaan?
Vielä
liikennevaloissa odottaa
valojen
vaihtumista.
Joka
päivä Ankka etsii.
Pikimustat silmät
Ankka juo ja vieraisiin pöytiin katselee.
Vessassa salaa
itseään vilkaisee,
pikimustien silmien huomaa tuijottavan.
Toivoo, että
huomenna,
edes huomenna jotain tapahtuisi.
Ankka miettii.
Lähtisikö taas yksin kulkemaan katuja,
tukka pystyssä katuja astelemaan?
Vielä liikennevaloissa odottaa
valon vaihtumista.
Joka aamu Ankka etsii itseään kioskilta,
jäätelökioskilta, Keravanjoen rannalta.
Yhä enemmän itseään kadottaa.
Märät ympyrät
Ankka istuu yöhuoltamolla puoli kolmelta,
taas tuijottaa tyhjää kahvikuppiaan.
Takanaan on raju putki rilluvuosien,
ei kahvi piristä, ei mikään.
Tyhjät tuoppinsa ei tuoneet,
ei ne kertoneet tarkoitusta elämän.
Vaikka kuinka Ankka etsi,
vain märät ympyrät pöytiin jäi.
Eilen aamulla heräsi omasta sylistään,
märkä tyyny kasvoillaan.
Se taas kuivatti Ankan kyyneleet,
joita ei pysty enää muistamaan.
Hämähäkkimieheksi Hollywoodiin
oli Ankan tarkoitus,
olisi tuntenut olevansa edes jotain.
Vähemmän levoton,
jopa onnellinen.
Edes sen pienen hetken.
Ankka ja jukebox
Ankka
soittaa mielen mustin koskettimin,
vahingossa
valkoistakin kosketti.
Vajaalla
eurolla osti maailmansa,
jukeboxista
nyt kuulee kitaran.
Kuulee
kitaran, Ankka sure enää ei.
Enää
sure, ei.
Mukana
soittaa ja nokkansa laulaa,
mukana
pysyä koittaa.
Ankka
loppuun asti laulaa kappaleen,
yllensä
tekee taivaan tähtineen.
9. elokuuta 2018
Made in Orlando
Reissussani Orlandossa hukkasin kotiavaimet.
ja lentolippuni takaisin.
Onneksi joku paikallinen Fernando lupasi
toimittaa kotiini Keravalle uudet lukot
ja avaimet.
Hän pyysi passiani. Kuulemma saisi siitä
kaikki tarvittavat tiedot laskutukseen.
Nyt 5 viikkoa myöhemmin odotan yhä
avaimia asuntooni.
Soitin Fernandolle,
numerosta vastasi orlandolainen kirjastovirkailija,
joka ei tiennyt asiasta mitään. Joku muukin oli
hetki sitten soittanut hänelle.
Pitäisiköhän mun soittaa asuntoni ovikelloa.
Ehkä nuo asunnossani asuvat
ulkomaalaisetn näköiset tietäisivät asiasta jotain?
ja lentolippuni takaisin.
Onneksi joku paikallinen Fernando lupasi
toimittaa kotiini Keravalle uudet lukot
ja avaimet.
Hän pyysi passiani. Kuulemma saisi siitä
kaikki tarvittavat tiedot laskutukseen.
Nyt 5 viikkoa myöhemmin odotan yhä
avaimia asuntooni.
Soitin Fernandolle,
numerosta vastasi orlandolainen kirjastovirkailija,
joka ei tiennyt asiasta mitään. Joku muukin oli
hetki sitten soittanut hänelle.
Pitäisiköhän mun soittaa asuntoni ovikelloa.
Ehkä nuo asunnossani asuvat
ulkomaalaisetn näköiset tietäisivät asiasta jotain?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Ihminen ei ole laskujoki
Joet lopulta kaikki joskus laskevat mereen ellei meri ole täynnä. Joki jaksaa odottaa. Ihminen ei ole joki, ei jaksa odottaa, vaikka ei v...