31. elokuuta 2018

Kivenhakkaamisesta

Hautausmaalla katsoin kaverini kiveä.
Tajusin, joskus itsekin kuolen.

Vaaleat hiuksensa ei enää kasva,
Hymynsä on nyt olematon

Ne hetket,
jolloin roikuttiin siinä puussa.
Ne hetket, jolloin hakattiin kiviä
kuin gelogit.

Geologeja meistä piti tulla.
Nyt me ollaan jotain muuta.

Sä tapoit itsesi, mä sinnittelen
kaukana unelmista.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Eksyisinpä

Toivon, että edes joskus eksyisin metsään. Että kukaan koskaan ei löytäisi minua.   Se olisi paikka, jossa olisin kotona. Se olisi paikka, j...