Hautausmaalla katsoin kaverini kiveä.
Tajusin, joskus itsekin kuolen.
Vaaleat hiuksensa ei enää kasva,
Hymynsä on nyt olematon
Ne hetket,
jolloin roikuttiin siinä puussa.
Ne hetket, jolloin hakattiin kiviä
kuin gelogit.
Geologeja meistä piti tulla.
Nyt me ollaan jotain muuta.
Sä tapoit itsesi, mä sinnittelen
kaukana unelmista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti