Ankka juo ja vieraisiin pöytiin katselee.
Vessassa salaa
itseään vilkaisee,
pikimustien silmien huomaa tuijottavan.
Toivoo, että
huomenna,
edes huomenna jotain tapahtuisi.
Ankka miettii.
Lähtisikö taas yksin kulkemaan katuja,
tukka pystyssä katuja astelemaan?
Vielä liikennevaloissa odottaa
valon vaihtumista.
Joka aamu Ankka etsii itseään kioskilta,
jäätelökioskilta, Keravanjoen rannalta.
Yhä enemmän itseään kadottaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti