Ankka istuu yöhuoltamolla puoli kolmelta,
taas tuijottaa tyhjää kahvikuppiaan.
Takanaan on raju putki rilluvuosien,
ei kahvi piristä, ei mikään.
Tyhjät tuoppinsa ei tuoneet,
ei ne kertoneet tarkoitusta elämän.
Vaikka kuinka Ankka etsi,
vain märät ympyrät pöytiin jäi.
Eilen aamulla heräsi omasta sylistään,
märkä tyyny kasvoillaan.
Se taas kuivatti Ankan kyyneleet,
joita ei pysty enää muistamaan.
Hämähäkkimieheksi Hollywoodiin
oli Ankan tarkoitus,
olisi tuntenut olevansa edes jotain.
Vähemmän levoton,
jopa onnellinen.
Edes sen pienen hetken.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti