Sammalkivi

Kauas pilvet Raulilta karkaavat taas,
niitä tavoittelee taas turhaan.
Mä en niitä etsi, en.
Jään tähän kivelle.

Taas kuihtuu tämäkin keväinen maa,
kuivan sammaleen syksy kastelee.
Silti kaivosta ei vettä tule.
Janooni juon lähteestä,
jonka luona tajusin silloin kauan sitten
sinua rakastavani.

Pian yö saapuu,
silloin katson taivaalle
ja turhia toiveita taas kannan.
Niitä samoja,
jotka joskus tapahtuu.

Tähdille annan uusia nimiä.
Sellaisia, jotka minua sinusta
muistuttaa.

Tällä kivellä on sammalta,
se on märkää.
Se on pehmeää.