30. syyskuuta 2016

Fordog.
Punapuumetsän usva.
Insomniarium.

Closed.
Avatud.
Ruisleipä, jossa mm. pekonia, majoneesia, 
uunilenkin siivuja (pekoninrasvassa paistettuna),
pekonia, majoneesia, pikkelsiä, suolakurkkua... 

Lisäksi pieni salaatinlehti ja ohut paprikanviipale,
heitettäväksi kahvilan roskikseen.
Hän päätti uskaltaa tulla betoniesteen takaa.

Hän päätti uskaltaa kertoa kadunkulkijoille
kuinka hän vielä etsii itseään.

 
Quando.
Syksyn värit.

Savuttoman amiksen salatupakkapaikalla
9 tyhjää energiajuomatölkkiä nojaa 
hiljaisina punakeltaiseen vaahteranlehtikasaan.

 
Henry valmistui ammattikoulusta tarranpainajaksi.

Ensitöikseen Henry keksi painaa reviirinmerkkaustarroja, 
joihin laittoi oman kuvansa ja nimensä.



27. syyskuuta 2016

Kesäisen Keravanjoen rantaa.
Ei todellakaan! Vaan Orust, Ruotsi.
Converse.
Musta joutsen, melkein joka yö.
Se unessani lipuu rantaan, 
jossa olen yksin ja on kylmä.

Siis kylmä jopa minun "asteikollani".

Juoksen pakoon rannalta, kunnes minulle
tulee hiki. Tai ainakin lämmin.
Kunhan olen tarpeeksi kaukana.

Sitä toivon.


Huomenna maailman valloitan, 
kunnes taas huomaan, 
että en valloittanutkaan.

Huomenna myös juoksen Cooperin testissä
sen 4320 metriä, kunnes huomaan, että en.
En juossutkaan.

Huomenna teen paljon muitakin asioita,
joiden huomaan sitten illalla olevan 
pahasti kesken.

Tätä tämä elämäni on.

K-18.
Mutant disko.
CLR.
Silti/siksi.

Thoreau.
MIB.
Men In Blues.
Siinä Lintumaantien ja Riisikkalantien risteyksessä bussipysäkillä
tapasin vaivaishiiren, joka käveli kainalosauvojen kanssa. 
Sellaiset pienenpienenpienet kainalosauvat! 

Toijalan terveyskeskuksesta oli palaamassa tuo vaivainen hiiri.

Oli kuulemma eilen tehnyt benjihypyn vehnäntähkästä.
Harrastaa sitä usein, kuulemma saa siitä sellaisen 
xtreme-hiiren hyvänolontunteen kehoonsa.

Mutta huono juttu kävi! 

Oli benjiköysi katkennut juuri ennen maanpintaa.
Siinä sitten oli vasen takajalka murtunut.  

Ja nyt vaivaishiiri oli todellakin vaivainen. 

Melkeinpä voisi sitä kutsua nyt tuplavaivaishiireksi?


26. syyskuuta 2016

Tarpianjoki.
Live.
Tämä kaivonkansi, jolla istun.
Se on kylmä talvella. Se on kylmä
kesällä ja muinakin aikoina.

Vuodenajat ei vaikuta
tähän yhtään. 

Vaan ne hetket.

Ja ajatukseni ison pääni sisällä.

"Kotia" sana on murretta. Se tarkoittaa:
"Jäädä kotiin."

Mä niin kadehdin noita.
He eivät kodi.


Riekko pakastimessa, Ransu unessa.

Oon todella huono piirtämään.

Mutta nyt onnistuin saamaan 
omakuvastani aivan itseni näköisen.

"Otsi armastust!"
"Viereinen kassa. 
Olkaa hyvä."

...ja nämäkin oranssit kukat tiedän, 
ehdottomat suosikkikukkani:

Auringonlaskukakkarat.
Jopa minä, punavihersokea heppu,
tunnistan nämä oranssit kukat.
Ovat niin kauniita gerberoita.
 
Nasiffik.

23. syyskuuta 2016

On niin haikeaa katsoa ystävää, jolla on niin suuri hymy.
Pahat sanat tai ainakin piikikkäät lauseet,
ne hänet karkotti luotani.

Toivoisin hänen vielä kuulevan lähtölaulun kurkien,
ne äänet, jotka on syksy.

Mitä sanoin hänelle?

Siksi sudet ulvoen mua jahtaavat.  


Taas istun kaivonkannella ja mietin,
että mitä miettisin.

Miettisinkö mitä kuuluu sammakkokaverilleni?
Tai naapurin-Veikon kissalle? 

Siitä kun on aikaa, kun viimeksi sen näin. 
Taisi olla silloin keväällä,
kun mato-onkeilin ja se heppu heppu paikalle heinikosta.

Siinä istui koko aamun, hiljaa kuin kohtelias kalaa
odottava kissa. Ja tietty annoin aamun ainoan särkeni
sille nelitassulle. Jos osaisi puhua ihmistä, 
oisi varmaan kiittänyt vuolaasti. 

Mutta ymmärsin siitä särjen pureskelusta ja sen jälkeisestä
huulien nuolemisesta, että "mä olen sittenkin hyvä tyyppi".

No, ainakin Veikon kissan mielestä.



You fuckin´ BITCH!
Sovinto.
...kunnes ylläni laskeutui lentokone,
joka viskasi mut hankeen. 

Silloin opin hieman grönlantia.

Ruotsalaiskissa ruotsalaisessa kotipihaviidakossa.
Kyllä muukalaisistakin saa hienoja kuvia.

22. syyskuuta 2016

Must to dust.
Täna(v).
Keskass.
Puunlatva.
Yksi tassu, monta mansikkaa.
Muusan siskon hurtta, joka lopulta väsähti.

Mitä siihen tarvitsin? Kolme asiaa:

1. Hiukan vajaa 3h frisbeen heittämistä.

2. 23min tennispallon heittämistä 
(kunnes se pallo hukkui Veikon metsään).

3. Reilu tunti myyrien kolojen kaivamista.

4. Yksi iso siankorva.



Varpaanpotkiminen ovenkarmiin on aliarvostettu huume.

Se on helppo tapa päästä kivuliaalle ja tähtien väliselle tripille. 

Ja sen tripin muistat vielä seuraavanakin päivänä, 
kun katsot tummunutta ja turvonnutta varvastasi.


Betonipenis ja ympyrä