23. syyskuuta 2016

On niin haikeaa katsoa ystävää, jolla on niin suuri hymy.
Pahat sanat tai ainakin piikikkäät lauseet,
ne hänet karkotti luotani.

Toivoisin hänen vielä kuulevan lähtölaulun kurkien,
ne äänet, jotka on syksy.

Mitä sanoin hänelle?

Siksi sudet ulvoen mua jahtaavat.  


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Eksyisinpä

Toivon, että edes joskus eksyisin metsään. Että kukaan koskaan ei löytäisi minua.   Se olisi paikka, jossa olisin kotona. Se olisi paikka, j...