19. syyskuuta 2016

Yöllä katsoin tähtiin, jotka partsilta näin.
Yöllä huomasin hiljaisuuden tien toisella puolen, 
katolla. Hiljaisuuden, koska en kuullut 
sen kerrostalon ilmanvaihtokopin ääntä.

Luulen niin.

En ymmärrä, miksi viihtyisin tässä kaupungissa kauaa.  

En ymmärrä miksi täällä asun.

Se levottomuus. 

Se kalvaa rintakehäni ja kylkiluideni
yhtymäkohtaa. Pistää siihen saumaan. Prkl.

Tämä kaupunkin on harmaa, paitsi graffitit. 
Tuskin koskaan muutan täältä. 
Luulen.

Mulla on mun ceedeeni ja stereot täällä.

Sitten kun ne muuttavat pois toisaalle, 
mäkin muutan.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Eksyisinpä

Toivon, että edes joskus eksyisin metsään. Että kukaan koskaan ei löytäisi minua.   Se olisi paikka, jossa olisin kotona. Se olisi paikka, j...