Köyhän ystävät

Syksy ja sadepisarat,

vihdoin taas köyhälläkin on ystäviä.

 

 

 

Tässä olen ollut jo kauan

 

minulla on rikkinäiset lenkkarit,

mutta ne jaksaa yhä.

 

kipuja täynnä on sieluni. 

ja sitä ympäröivä kaikki minussa.

heiluvat vaahteran lehdet,

tuulessa vapisevat kuin minäkin, mutta vähemmän.

 

ja se pelottava laulu,

joka naapurustossa lapsena itse keksittiin,

sen sanat taas kohtaa tämän hetken.

siksi tai siitä huolimatta tähän olen päätynyt.

 

tässä olen ollut jo kauan.

 

jos tänään kuolen, älä muistele pahalla.

etenkin siksi, koska en kuole tänään.

enkä huomenna.

 

 

Pääni sisältä valkoista ja mustaa

 

Metafora

 

 Joskus tuntuu, että olisin kuin kuollut metafora.

Hiirenharmaa, isoksi kasvanut pikkupoika. Yhä.

Silmistäsi heijastui

 Näin sen silmissäsi, kun katsoin silmiisi.

Tähdenlennot heijastui silmistäsi.

Yritän tämän hetken muistaa,

itseeni polttaa, sydämeeni.

Ja muistaa tämän hetken

niin kuin tämä nyt on.

Kun katsoit minuun,

muistan tämän hetken niin.

 

 

Liian suuri on maailma minulle

 

 

 

 

 

Shakespeare avaruuden laidalla

 

Superman hylkää maapallon!

 

Miksi herätä kello 05.53 elokuussa

 

Ankan kohtalo

 

Itseni löysin mä Wienissä

 

Asiaa ja tikkuja

 Moni on tehnyt tikusta asiaa,

mutta onko kukaan koskaan tehnyt asiasta tikkua?

Ja  sitten laittanut sen kärkeen punaista fosforia:

tulitikku! 

J.H.Erkko ja minä