Niin tuttu latu

:

Talviaamupensaat

No more Tennis!

Esihistoriaa

Kun opin kävelemään, vanhempani käskivät
minut metsään. Naapurin Jarkon kanssa sitten
metsässä kaivettiin kuoppia ja löydettiin monia
esihistoriallisia löytöjä.

Siis lähinnä meidän mielestä.

Tennistarina

Kekkonen

Hiihdän mieluiten umpihangessa kuten Kekkonen.
Jo lapsena toivoin, että kaljuuntuisin kuin Kekkonen.

Vieläkin yritän olla yhtä kova heppu kuin Kekkonen.

Mutta en ole.

Teippitennisvarvassuoja

Puukauhalapsuus

Isänäiti löi puukauhalla päähän,
jos ei syöty kaikkea lautaselta.

Siten opin mä:
syödä kaikki lautaselta.

Evoluutioitumisesta

Elämässä pitää pyrkiä eteenpäin.
Kaikin mahdollisin keinoin.

Siksi taisin kiivetä puuhun,
kun olin lapsi.

Tipuin. 
Löin pääni ja monet muut osat 
itsestäni kiveen.

Siksi olen tällainen.

Eikä minun evoluutioitumisessani
ole ollut eduksi se, että olen kotoisin
Hyvinkäältä.

No totta puhuen. Puista olen pudonnut
monen monta kertaa.

Temporaalinen distributiivi

Adverbisija, joka kohdistuu pieneen joukkoon substantiiveja 
ja adverbivartaloita. Se ilmaisee alkuperää tai toistuvaa ajankohtaa. 

Temporaalisen distributiivin pääte on monikossa -sin. 
Yksikköä ei käytetä.

Vaikeasti sanottu helpommin sanottuna:

Maanantaisin.
Öisin.
Jalkaisin.
Kolmisin.

Peili

Peili, johon katson,
se kertoo minusta kaiken.

Myös sen riipivän tuskan,
jota pakenen.

Kysy.

Ehkä kerron sinulle.

Kumiveneretki

Levoton joki kumiveneeni vie
kohti alajuoksua.

Virta vie, en ehdi huomista miettiä.

Mutta mietin...

Mutta jos Kylmäkoskelle joudun?
Voinko kertoa olen alajuoksulta, 
kylästä Riisikkalan?

Tässä ajelehdin,
huoletonna olen.
Ei etene juoksu joen,
hyvä minun kannalta, 
ehkä on.

Keltainen museovaksi

Hollywood

Niin lähelle päässyt olen Hollywoodia,

vaikka olen niin tavallinen, syntynyt Hyvinkäällä.

Hyvinkää - syntymäkaupunkini

Hyvinkää. Syntymäkaupunkini.

Siellä on tapahtunut paljon hyvin merkittäviä
ihmiskuntaa muokanneita asioita.

Kuten?

Mm. että viime jääkausi muokkasi Hyvinkään
Usmin sellaiseksi kuin se on nykyään.

Ja Raptori julkaisi vuonna 1990 singlen "Oi beibi".

Siinä ne merkittävimmät.

Jääherneet

                                            Veijo Meri - Sanojen synty.

Umpihankihiihtoa

Häipyneet on tahtoni päivät, joista olen unelmoinut.
Ystävälläni Leinon Einolla niin myös kävi.
Kuten hän joitain vuosia sitten riimitteli.

Mutta ompi paremmin käynyt onkin meille molemmille.

Eino sai viime syksynä NIIN ison ahvenen,
että ei siitä hänen tarvinnut valehdella. 
Ei edes suurennella totuutta!

Ja minä?
Minulla on Muusani.

Sitä paitsi ulkona paistaa aurinko
ja on perkeleesti pakkasta:

"Umpihangessa on parasta hiihtää",
kuten Kekkonen joskus tokaisi.

Lämmitetty

Hankikämmen

Soe süda

Ulukomaalaasen kans

Ulukomaalaanen on moneesti ihimetys.
Sellaasen kohorates on hyvä muistaa,
notta ulukomaalaanen on useen vilikas
luantoonen ja kova puhumahan.

Ulukomaalaane vaa usein puhuu ulukomaankiältä,
jotei kaikki ymmärrä:
niinku prasiliaa, ruattia ja muita kummallisia kiäliä.

Ulukomaaselle kannattaa kuitenki puhua vaikka suamia,
jossei muuta osaa. Pääasia, nottei oo tuppisuuna ja anna
töykiää kuvaa ittestänsä.

Puheen voi aloottaa vaikka säästä:

"KYLLÄ ON KOMIA ILIMA!"
Kannattaa puhua kuuluvalla äänellä ja harvaksensa, 
jos se sattuus vaikka ymmärtää.

Jos ulukomaalaanen on hyvin tumman sorttinen,
voi sitte kysyä: 

"ON-KO SIÄ-LÄ KAIK-KI MUUK-KIN NEE-KE-RI-Ä?"

Kyllä se smooltolkki siitä sitte lähtöö käyntihi, 
ku on alkuhun päästy.

Puistonpenkki

"On hanget korkeat, nietokset...

...vaan kusta koiran on niissä."

L&M-hankilapsi

FC Equus Zebran

...kotikuplahallikenttä.

Obilor

Oisin eilen käynyt moikkaamassa mun ex-joukkuekaveriani 

Obiloria, mutta Lehkis kertoi, että treenit on ohi 

ja pukukoppikin on jo kiinni.

"Miami" Vice

Heppu

Kyläkauppa

Oravan kanssa juttelin.
Kertoi kuinka aikoo perustaa
pienen kaupan tänne maalaiskylään.

Hullu! oli ensimmäinen ajatukseni.
Tässä kylässähän on vain jotain 58 asukasta.

Mutta tajusin.

Hällä on suunnitelmat valmiina
olla tämän seudun "se" kyläkauppa.

Kesäksi lupasin hälle töihin mä. 

Talvikurtturuusu

Helkama hangessa

Tämä?

Tuoli

Mä & kuu

Maalasin itseni punaiseksi.
sillein kuin ajankuluksi.
Tauluani kierrän pelokkaana.
Se on enemmän kuin minä.

Tähän kallistan pääni
ja toivon suurempaa
tai edes jotain.

Tavoitan onnea suurempaa,
vaikka sellaista ei olekaan.
Tavoitan iloa suurempaa,
vaikka kohta kuolen nauruun.

Kuu,
myös se saa valonsa auringolta.

Haalistuneet mustelmat

Sinusta sain kolhuja,
ei ne tunnu enää kehossa.
Mustelmat ovat jo haalistuneet.

Luulin, että jäisi jotain,
sydänparkani oisi syrjällään.

Ei nyrjähdyksiä,
ilman sinua elämä on 
vaatimatonta.

Niin kaunista
ja värikästä.

Joskus raivoat sisälläni,
tänään et.
Huomenna taas,
raivoat.

Huomenna taas selviän sinusta,
anteeksi (taas) siitä.

Ne hiiret

Hetken aikaa oli heikko hetki,
kohtasin itseni ennen peilikuvaani.

Varjona menneestä kävelin
vapisevin askelin
kohti sälekaihtimia,
jotka lopulta avasin.

Kannan tätä surua
kuin se olisi minussa aina.
Kannan tätä surua
kuin se olisi minussa huomennakin.

Tästä on hyvä jatkaa, vaikka
henkeni salpaa, keuhkoissa rahisee.

Rahisee kuin ullakolla hiiret.
Ne hiiret, jotka lisääntyy
ja jotka siellä nauraa partaansa:
"Lämmin ullakolla on."

Kompassitta

Peilikuvani tässä peilissä
ei kerro minusta mitään.

Ei kerro
kuinka hymyilen kuin hullu,
joka olen syvällä sisälläni.

Peilistäni etsin vastausta
aivan turhaan.

Edessäni tulevaisuus tyhjää täynnä,
en tiedä mitä etsin.
Kartta putosi kädestäni jo kauan sitten.

Kenen tämä kartta on?

Minun!
Se olikin housujeni takataskussa.

Nyt jatkan matkaa.
Kompassitta.

Kettu ja Jänis

Tylsällä lyijykynällä
piirrän paperille talvikuvia.
Reunoilla kuusia,
joiden oksat notkuu.

Tylsällä lyijykynällä
piirrän paperille talvikuvia.
Kettu ja Jänis,
lumi pöllyää:
toinen kuolee pian.

Jänis kiersi puun ja toisen,
jälkimmäiseen törmäsi Kettu.
Jänis ojensi käpälänsä ja sanoi:
"Parempi onni huomenna sitten..."

Hankifillariparkki

Segajäätmete

Sammal kasvaa

Kynäni lyijy on raskas,

se jättää syvät urat

paperiini.

Paperiini, jonka kyyneleeni

taas kastelee.

Tässä tekstissä kuljen kanssasi, 

tästä hetkestä soutuveneellä

järven yli.

Kiveen osun

niin kuin aina.

Yksin nyt saaressa katson

kuinka sammal kasvaa
ympärilläni.

Sitruunaviipale

Elämäni portaat

Minu külm Converse

Paistaa se aurinko

Lasnamäestäkin.

Naapurin katti

...luuli, etten tietäisi...

Fuck art!

Suurempi kuin ei-mitään

Tarpianjoki

Niin homoa!

Jäähyaitio-mä

Se eka kerta, kun sain turpaani.
Se opetti paljon.

Sen jälkeen vitutti.
Opin sanan "vituttaa".

Tod.näk. siksi lätkäkaukalossa
juniorina vietin niin paljon aikaa
jäähyaitiossa.

Totta puhuen silloin tuntui,
että elämästä sain edes jotain irti.

Ja tuomarin keuhkot sai töitä.
Hyvä juttu hälle.

Mutta.
Koskaan en ole lyönyt naista,
en ketään.

En ole niin raukkamainen.

6, joka haisee

Lähtö aamuvuoroon

Blueskaava

Jos nämä sanani liitettäisiin nuotteihin,

blueskaava sanoja värittäisi.

sinisellä sävyllään.

Katso kuinka rampana seison,

osu minuun. Kaadun.

Ikiroutaa ja kiviä

Kysyvät miltä minusta tuntuu.

En osaa vastata.

Tuntuu kuin hakkaisin paljain käsin

ikiroutaa ja kiviä.

Aamulla vein roskat.

Postimies tervehti,

jäi kahville ja kertoi 

vaimostaan.

Pimeää on

Tiedän, että on jo pimeää.
Enemmän kuin hämärää.
Tiedän, että minuun sattuu,
kyyneleenkin pudotin lattialle.

Se myytti,
että olisin vahva.
En ole niin mies,
en ole sellainen.


Tiedän, että jo nukut.
Valvon kuin huonouninen
mäyrä.

34,79km

6.2.-18

Vai onko sittenkin?

Pesu ja kädenjälki

Kukkulan kuningas palaa!

Rosa rugosa

Navetan talvi

Bob aamupalalla

DJ Bob lounastauolla

Päätön punahanskamies

Elämä on vaikeaa

Maailman vaikein elämä on todennäköisesti M.A.Nummisella.

Monia vaikeuksia ja suuria harmeja hällä on ollut, mutta:
melkein 40 vuotta jo on pohtinut kuinka murtaisi kookospähkinän.

Ei ole se selvinnyt hänelle, eikä minulle.

Kookospähkinänsärkijällä,
mutta sellaista ei ole.

Vielä kai.

Korsi

Koivu

3min

Haju lounaasta

...tai siis Urjalasta.

Sipoolaiset mutualistit

De ögon av "tiger"