13. helmikuuta 2018

Kompassitta

Peilikuvani tässä peilissä
ei kerro minusta mitään.

Ei kerro
kuinka hymyilen kuin hullu,
joka olen syvällä sisälläni.

Peilistäni etsin vastausta
aivan turhaan.

Edessäni tulevaisuus tyhjää täynnä,
en tiedä mitä etsin.
Kartta putosi kädestäni jo kauan sitten.

Kenen tämä kartta on?

Minun!
Se olikin housujeni takataskussa.

Nyt jatkan matkaa.
Kompassitta.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Eksyisinpä

Toivon, että edes joskus eksyisin metsään. Että kukaan koskaan ei löytäisi minua.   Se olisi paikka, jossa olisin kotona. Se olisi paikka, j...