13. helmikuuta 2018

Haalistuneet mustelmat

Sinusta sain kolhuja,
ei ne tunnu enää kehossa.
Mustelmat ovat jo haalistuneet.

Luulin, että jäisi jotain,
sydänparkani oisi syrjällään.

Ei nyrjähdyksiä,
ilman sinua elämä on 
vaatimatonta.

Niin kaunista
ja värikästä.

Joskus raivoat sisälläni,
tänään et.
Huomenna taas,
raivoat.

Huomenna taas selviän sinusta,
anteeksi (taas) siitä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Eksyisinpä

Toivon, että edes joskus eksyisin metsään. Että kukaan koskaan ei löytäisi minua.   Se olisi paikka, jossa olisin kotona. Se olisi paikka, j...