20. helmikuuta 2018

Umpihankihiihtoa

Häipyneet on tahtoni päivät, joista olen unelmoinut.
Ystävälläni Leinon Einolla niin myös kävi.
Kuten hän joitain vuosia sitten riimitteli.

Mutta ompi paremmin käynyt onkin meille molemmille.

Eino sai viime syksynä NIIN ison ahvenen,
että ei siitä hänen tarvinnut valehdella. 
Ei edes suurennella totuutta!

Ja minä?
Minulla on Muusani.

Sitä paitsi ulkona paistaa aurinko
ja on perkeleesti pakkasta:

"Umpihangessa on parasta hiihtää",
kuten Kekkonen joskus tokaisi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Eksyisinpä

Toivon, että edes joskus eksyisin metsään. Että kukaan koskaan ei löytäisi minua.   Se olisi paikka, jossa olisin kotona. Se olisi paikka, j...