29. kesäkuuta 2017

Sivupolkukäynti

Sydämeni ei käske, se on niin hiljaa.
Järkeni, se on myös sanaton.

Uskallan elää, siksi olen tällainen.
Astunut olen harhaan,
tai siis puuhun fillarillani ajanut,
sivupoluille niin monta kertaa.

Jos sulla olisi monta iltaa aikaa
viettää kanssani, kertoisin niistä kaiken.
'Hei, sullahan on aikaa loppuelämäsi ajan".
Ehkä siksi olet vaimoni.

Takaisin pulloon tungen humalani,
 Ilman sitä ole onnellinen
tai ainakin onnellisempi-

Sellaista luulen mä.


Eino Leino ei ole kuollut

Eino Leino ei ole kuollut, tosiaan niin se on.

Virallisesti Nuppulinnassa, Tuusulassa kuoli.
Mutta ei.

Just äsken kävin moikkaamassa Einoa kotonaan.
Usein käyn siellä, täältä Keravalta helposti ja nopeasti
pääsee junalla Nuppulinnaan.

Koskaan ei Eino muutes ole halunnut ajaa ajokorttia.
Ymmärrän, kun pitkään asunut lähellä päärataa. Jos
tarvetta käydä Nuppulinnan grillillä, nopeasti sinne
fillarillakin ajaa.

Ja talvisin hiihtelee paljon, Jokelan Kisan majan kahvilassa
Eino on tuttu näky. Kuuma mehu ja munkkirinkilä on
yleensä taukosyömisenä hällä. Mä oon monesti ollut mukana
hiihtämässä. Meillä molemmilla on muutes Eino itseveistämät
puiset metsäsukset, joten ei meidän tartte välttämättä
kliinisiä latuja hiihdellä.

Kekkonen muutes ollaan monesti nähty samoissa umpihangissa.
Grillattu Atrilliä ollaan silloin. Kekkosella kun aina repussaan
mukana paketti Atrilliä.

Vaatimatonkin mies on Eino.

Aikoinaan käytiin mato-onkimassa Rusutjärvellä, mutta nykyään
parhaat saaliit ollaan saatu tuolla läheisellä Keravanjoella.

Etelämpänä joen alajuoksulla ovatkin kalatutkijat
ihmetelleet, että "hitto, kalakannat on pienentyneet!".

Joo, mä ja Eino ollaan mato-ongiskelumestareita.

"Sitkeitä ovat, perkeleet!"

...kuten Jufo III jo kauan sitten lauloi.
 

Kauhavalaaset mulle opetti

 
...heti ensimmäisenä päivänä, kun sinne muutin.

Converset kesälomailee


14. kesäkuuta 2017

Grus americana

Lähdin Muusan veljen mukaan joitain vuosia sitten Orlandon takamaille bongailemaan lintuja. Toinen meistä oli täysin amatööri ja toinen "enemmän kuin harrastaja".
Kumpi lie oli kumpi?

Aamulla aikaisin lähdimme Saabilla, jossa muuten on nopeusmittarin selkeimmät numerot maileissa, sinne Floridan takamaille. Muistaakseni myös matkamittarin numerot tietysti.

Tietty Muusani veli bongaili paaaaljon lintuja ja tiesi kaikkien nimet. Niinkus suomeksi ja englanniksi. Ja varmaan tieteellisetkin nimet? Luulen vahvasti niin, koska viisas heppu on. Ei tietty kaikessa, mutta ainakin muuamissa jutuissa niin on osoittanut. Ja sitten merkkasi bongaamansa sitten vihkoonsa.

Mulla oli mukana lähinnä vain vettä, sämpylöitä ja kamerani.
Nyt siis teillekin selvisi, kumpi meistä oli se "aivan täysin amatööri",
jos edes sitä?

Oltiin siis samalla, mutta eri asialla siis.

Paitsi, että sitten osoitin tietämykseni:

Sitten tokan reissumme aamulla tuli eteemme melkoinen ihme, harvinainen haikara!
Mä bongasin melko harvinaisen Grus americanan!

Sitä harvinaisuus-iloani kesti melkein 0,94 sekuntia.

Muusan veli totesi: "Ei se ole whooping crane vaan ihan tavallinen ankka, joka on näemmä tossa lammikossa. Kuten varsin usein tekevät."

Päivän pohojammaa

Nurmoon panaani - Atrian makkara.
 

Kivinen maa

Keväällä olin niin toiveikas ja kylvin siemenet peltoon.
Meni kevään loppu. Meni lopulta kesä ja sitten syksykin.
Meni syksy muutenkin.

Keräämään menin satoa, jota ei koskaan tullutkaan.
Pelto näytti kivisemmältä kuin keväällä. Pelto näytti
niin lohduttomalta.

Siinä pellonlaidalla istuin ja pohdin.

Ensi vuonna kasvatan kivíä. Niitä on ja varmaan
suhtkoht kaikkialla. Siis museoissa, tarkoitin.

13. kesäkuuta 2017

Vihainen Kaksi

 
Ei.
 
Vaan "huulien lipomista"
katkarapu-brunssinsa jälkeen.
 
 

Katkarapu-Kaksi

Min vän från Göteborg.
 

Pulutus


 
Eka "taidefilmini", öh.
 
 

Pikinen etuvanne

Mun hyvän maastofillarikaverini jostain keksi kuinka alamäkifillareittemme jarrut saataisiin paljon tehokkaammiksi. Pointtina oli se, että asvalttityömaalta haettaisiin pikeä. Sitä sellaista lämmintä mustaa mitälie.

Sitten sitä hangattiin alamäkifillareittemme vanteisiin. Se alkoi tuntua mainiolta idealta sittenkin. Joskus muistaakseni koulussa fysiikan tunnille opettaja toi mukanaan sellaisen pikipalan. Sitten kertoi kuinka se on kiinteää, mutta omituisen pehmeää. Se on myös yllättävän kitkainen.

Sitä sitten siis vanteisiimme hangattiin.

Kokeilematta tehoa talsimme laskettelurinteen päälle. Lähdimme kisamaisesti samaan aikaan polkemaan alamäkeen. Se oli meillä tapana. Silloin tulee helpommin ajettua kovempaa kuin yksinään.

Kun lopulta piti jarruttaa lopussa, jarrupalani liimautuivat vanteeseen kiinni.
Samoin kaverillani.

Tietty lennettiin (kuulemma) molemmat tangon yli. Kuulemma, koska mä tajusin tapahtuneen vasta, kun joku golf-lyöjä niin kertoi. Vieressä oli golf-range, jossa hyvätuloisemmat lämmittelevät ja jotkut opettelee lyömään.

Seuraavana päivänä sit piti ostaa kaupasta uusi etuvanne ja jarrupalat.
Jarrupalat kun menivät poikki. Kysyin kaupassa takuun voimassaolosta,
mutta myyjä nauroi kuultuaan kertomukseni.


Päivän luovutettu Karjala

Höperehteä - puhua perättömiä.
 

Päivän Simpsonit

Seinämetrilaku - sähköjohdot seinän sisällä.
 

Myötävastatuuli

Hyvä ystäväni Leinon Eino kirjoitteli:

"Hyvä on hiihtäjän hiihdellä,
kun hanki on hohtava alla,
kun taivas kirkasna kaareutuu..."


Mä just huomasin:

"Hyvä on kuvaajan kuvailla,
kun vettä kaatamalla sataa,
kun taivas pilvessä..."

Ja "...kun tuulee vastaan,
ja kuvaajan tossut kastuu
lätäköissä. Ne syvempiä
kuin koskaan ennen."

Wasted flames

Religion is a crooked liar.
Wasted flames of a burning fire,
 barbed wire, a funeral pyre.
To be freewheeling is all I need.
Yes it’s me and it’s got to be all for me.
 
Loz Hardy - Kingmaker
 
 

Alla tähtitaivaan

Joku tai monetkin ovat sanoneet:

"Naisesi vie alle tähtitaivaan,
sen alla rakkautenne alkaa
viimeistään."

No, enpä tuota "ohjetta" muistanut tai siis noudattanut, kun Muusani tuli luokseni ensimmäisen kerran. Enpä en. Muusani tuli tosiaan käymään, ja kysyin rohkeasti "minne haluaisit mennä kanssani?".

Vastasi, että: "Ei mitään väliä, kunhan menemme vedenäärelle."

Tiesin jo aiemmin, että hän rakastaa merta. Etenkin ruotsalaista, katsella korkealta kalliolta kuinka vuoksi ja luode vuorottelevat. Kuulemma kauneinta mitä maapallolta löytyy.

Mun mielestä kauneinta, mitä maapallolta löytyy, on Muusani.

Mutta siis vedenäärtä pohdin. Missä olisi täällä kuivassa kylässä vettä. Kirjaston suihkulähde! Mutta ei, ajattelin sen olevan liian tavanomaista. Olihan Muusani silloin asumassa Helsingissä, jossa meri... Sitä ei siellä voinut välttää. Toisin kuin Keravalla. Hitto.

Raksutti ja raksutti vähäiset aivoni...

Kirjaston suihkulähteen lisäksi vedenäärtä löytyy vain kotihanasta ja parista kaupungin vesitornista. Niin! Vesitorni! Siellähän näkisimme vettä korkealta kuin kalliolta? Ei hemmetti, pohdin kuitenkin. Mutta sitten aivan sattumalta keksin, että huijaan Muusaani: "Kävellään vedenääreen, se on tuolla kaaaaukana, mutta sen arvoista."

Sitten lähdimmekin kävelemään, toiveenani uuvuttaa kesähelteellä Muusani niin uuvuksiin, ettei tajuaisi olevansa kaukana vedenäärestäni. Ikäänkuin sitten uskoisi kangastuksen kaltaisesti näkevänsä ilta-auringossa helmeilevän meren, pienten purjelaivojen lipuessa horisonttiin...

Mutta oho!

Lyhyen kävelymatkan päässä olikin Keravanjoki! Tuo ruskeavesinen ja vähäkalainen pikkujoki. Mutta ajatteles:

Muusani oli aivan ymmyrkäisen iloinen! Mikä helpotus mun sydämelleni, jonka päältä juuri silloin putosi iiiiiiso betoniporsaan kokoinen kivi.

Huh!

Silloin sain useamman pusun. Ja siitä tavallisesta sillasta Keravajoen ylitse, siitä tuli mun konkreettinen "hyvänolon paikka".

Aina kun talsin tai fillaroin tuon paskanväris*n joen yli tai näen sen kartassa, endorfiinia alkaa kehoni sisälläni tuottamaan.

Head Uut Aastat!


Käärmettä pyssyn piippuun

Vanhan sanonnan mukaan tein itselleni kauhealla vaivalla pyssyn. Sitten sen piippuun yritin ajaa käärmettä. Kyy oli se käärme. Tunnistin helposti sen.

Miten kävi? Ei sillein käynyt, ei lähellekään!

Hitto, mietin. Mutta sitten aivoissani (kyllä mulla on aivot!) välähti pieni salama:

Minkä helvet*n takia mä tällaista edes yritin? Ei siis yrittäminen fyysisestä vaan ajatuksena.
Jos oisin saanut sen käärmeen pyssyni piippuun, mitä se olisi muuttanut elämässäni?

Ei tod.näk. mitenkään. Mutta no, tulipa yritettyä (turhaan).

My friend & min vän

My best friend in London: Linus.
 

...och och min vän i Göteborg: Kaksi.
 
 

Tennis-mä


Tähtien tavoittamisesta

Ylistys tekee minut nöyräksi,
mutta kun minua kohdellaan väärin,
tiedän tavoittaneeni tähdet.
 
Oscar Wilde
 

Päivän pohojammaa

Nappopää - sammakonpoikanen.
 

Kotiseutumuseo-hurtta


Mato-ongintaa

Kuin saukko rannasta?

Jotain n. 5 vuotta rannassa tuijotin vastarantaa,
jossa kuulemma paikalliset saukot ovat, asustavat.

Mä niin olen reilut 5 vuotta mato-onkinut rannassa.
Olenko nähnyt saukkoa?

En tietenkään.
En, vaikka joki on niin ahvenia ja lahnoja täynnä kuulemma.
Ja kun niitä metsästävät.

Prkl. Vaihtaisin jokea,
mutta anoppi suuttuisi.

Mitä näen, kun kuuntelen sua


Fotonin energiasta

Ankka, jonka tapasin ekan kerran Arlandan lentokentällä,
se tiesi kertoa Einsteinin, joka muuten melko tarkkaan
samaan aikaan syntyi ja kuoli kuin mun isänisäni, 
olleen ihan okei-fiksu.

Isänisästäni en en tiedä. En ole koskaan tavannut.

Vaikka Einstein antoi teoreettiselle laskuapuvakiolle
fysikaalisen sisällön. Ja vaikka kauan sitten kertoi Ankalle
kuinka saadaan laskettua fotonin energia:


 
Ankka oli sitten: "Niin joo, niinhän se on.
Haluutko pähkinöitä?"

Sitten avasivat pussin pähkinöitä ja katsoivat teeveestä
ensin Frendejä ja sitten loppuillasta pari hassua Chaplinin
filmiä, jotka olivat kyllä molempien mieleen.

Siis aivan tavallisia ihmisiä ovat/olivat molemmat.
Paitsi Ankka on ankka.

12. kesäkuuta 2017

Unihalvaus?

Mun hyvä, tai oikeastaan paras kaverini,
Sam Makkonen on hemmetin positiivinen
heppu. En ole koskaan sen irvistävän, vaikka
ei saisikaan haluamaan tai vaikka joku astuisi
sen päälle polulla.

Makkonen vain hymyilee.

Joku aika sitten keksittiin yhdessä mainio juttu.
Kun Makkonen aamulla herää, se koittaa herätä
väärällä jalalla.

Ei se onnistunut mitenkään. Ei, vaikka mitä yritimme.
Tökimme neuloilla olkapäähän, soitimme stereoista
ranskankielistä "haluan syödä sun reidet" puhetta.
Ei. Se oli ankarin keinomme.

Lopulta keksimme, että kadulta etsimme aidon ranskalaisen,
joka yön yli toistaa tuota "haluan syödä sun reidet" puhetta.

Näkikö sitten Makkonen painajaisia ja koki unihalvauksia?

Ei. Makkonen ei ehtinyt. Koska se ranskalainen heti Makkosen
nähtyään kävi sen kurkkuun ja kuristi sen kuoliaaksi.
Vajaa 14 sekuntia myöhemmin Makkosesta oli jäljellä vain
muutama sammakonluuta muistuttava luu.

Tuskin sammakkojen sammakko-oikeudet paranee tulevaisuudessa,
vaikka Ransaka saikin uuden presidentin. Sekin kun on ranskalainen.

"Paska säkä"


Päivän pohojammaa

Palloheinä - paalattu heinä.
 
"Palloheinää ne nykyään kaikki teköö.
Seipäitä ei näje enää ku urheelukisoos."

Pikkusormilisko

Reptilia digitus quintus.
 
 

Aamuisin joki


9. kesäkuuta 2017

7. kesäkuuta 2017

Sun äänesi

Et siltikään ottanut  minusta aurinkoa, et tähtiä taivaan.
Et, vaikka niin yritit. Pimeyttä en halunnut, sen vältin.
Yritit pimeyden antaa, en sitä huomannut.
 
Enää en sinuun luota,
et ole se, jonka puoleen kääntyisin.
Äänesi kuulostaa niin vieraalta,
En jaksa enää sinua, se ei kannata.
 
 

Peilitys

Yritit imeä minusta kaiken, sen teit.
Minä yritin imeä vain tarpeelliset,
sen minä tein.
 
Hetken aikaa olit se Päivänsäde,
mä kai olin sen saman biisin Menninkäinen.
 
Kun lähdit,
sitä hiljaista hetkeä en pitänyt.
Miksi olisin?
 
Kun lähdit, sisäisesti nauroin,
sulle parempaa elämää etsivälle.
 
Kuulemma, sanoit niin.
Ei käynytkään sulle niin.
 
Jos katsot peiliin, et näe sinua.

 

Okei-peilikuva

Vaikea on ymmärtää, ei vika olisikaan minussa.
Vaikea ymmärtää, etten olisikaan syyllinen.
Ja niin vaikea ymmärtää, en oikeasti olekaan
se luuseri, jollaisena minua pidit.
 
Minussa ei ole vihaa, minulla on korvat,
jotka toista ovat kuulleet.
 
Minussa ei olekaan vihaa,
jota yhä minulta toivoisit.
 
Aamulla katsoin eteisessä peiliin,
tajusin olevani okei.
 
 

Kuoleman jälkeinen elämäni

Kunpa tuolla se olisi.
 
Ilulissat, Grönlanti.

Päivän pohojammaa

Torspo - hölmö, hidas, tyhmä jne.
 
Nyt se selvisi miksi mun laukaukseni puolustajana
siniviivalta ei aina lähtenyt kuten halusin.

Mailassani se vika siis olikin.
 

Talvirengas


Se kotiovi

...josta kulkemista kaipaan.
 

"Miks vitus menin pettään?!?"

...pohtii nyt isähuuhkaja kiroillen.

6. kesäkuuta 2017

Kun sammakko herää

Oletko koskaan miettinyt, millaista olisi olla sammakko?
Sillein esim. päivän ajan.

Luulen, että:

Sammakkona sänky pitäisi sijoittaa huoneen keskelle.
Kun herään, (kulinaristien haluamat) reiteni pompauttaa
minut korkealle ja piiiitkälle.

Silloin huoneen tarvitsee olla iso. Mutta ei mikään halpa yksiö
esim. Keravan reunalla. Tai jopa jossain takametsässä.

Sammakoilla varmaan aamuisin sängystä nouseminen perustuu
ainakin 94%:sti reisiin. Eipä siis kovinkaan merkittävä ihme,
että sammakoiden tiukanrunsaat reidet on kulinarismissa se juttu.
Joka aamu, kun pinkeyttävät reitensä päivän ensimmäiseen loikkaan.
Sammakkointervallitreeniä se.

Jos sammakot treenaisivat reisiensä sijaan enemmän esim. häntää,
silloin sammakoista etenkin ranskalaiset söisivät vain hännän.

Varmaan niin käy sitten, kun sammakko ja sisilisko kohtaavat toisensa.
Ja sitten "tekevät sillein".

TÄYSIstunto


My Kensington mansion and Porsche

 
My white Porsche is just for visiting the grocery.
Of course. What else did you think?
You stupid!
 
(Okei, that was just a dream, unreal dream.)
 
 
 
 

Mun Lontoo

11/2013.
 

Parkkihallimaksupiste


...jonka automaatit korvasi. Niin päätti
lontoolainen konsultti viisauksissaan.
Kaupungin liikenneviraston osastopäällikkö myötäili.
 
Alkoholisoitui Matt ja kuoli vajaa 2 vuotta automatisoinnin jälkeen.
Tekisivät edes museon Mattin työpisteestä. Ei, ei edes pientä kylttiä
pistäneet seinään kertomaan, että Matt oli sosiaalisempi, hauskempi,
persoonallisempi ja etenkin joustavampi kuin automaatit.
 
Matt nopeasti saikin lempinimen "Automatt".
Autonparkeejat mielellään tulivat Mattin parkkiin
pysäköimään. Ei enää.
 
Prkl!

Betonipenis ja ympyrä