En ole löytänyt, vielä murtumispistettäni.
Sitä, jota me molemmat olemme etsineet.
En edes niitä riitasointuja,
koska sä et tiedä mitä ne on.
Aina voin vedota kvinttiympyrän todellisuuteen,
sanoa se selittävän kaiken.
Et siitäkään mitään ymmärrä.
Herbien keikalla pohdit "miksi tämä kuulostaa niin oudolta".
Mä kerroin, ja sitten tajusit. Ehkä siksi ymmärrät sittenkin.
Tai ehkä et.
Se aiheutti sinussa tunteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti