Vanhan sanonnan mukaan tein itselleni kauhealla vaivalla pyssyn. Sitten sen piippuun yritin ajaa käärmettä. Kyy oli se käärme. Tunnistin helposti sen.
Miten kävi? Ei sillein käynyt, ei lähellekään!
Hitto, mietin. Mutta sitten aivoissani (kyllä mulla on aivot!) välähti pieni salama:
Minkä helvet*n takia mä tällaista edes yritin? Ei siis yrittäminen fyysisestä vaan ajatuksena.
Jos oisin saanut sen käärmeen pyssyni piippuun, mitä se olisi muuttanut elämässäni?
Ei tod.näk. mitenkään. Mutta no, tulipa yritettyä (turhaan).
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
-
Lapsena naapurin Jarkon kanssa ajettiin muitten naapureitten nurmikkoja. Se kaikki hikoilu ja rakot käsissämme sen takia, että saatii...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti