Onko onnellisuus se hetki ennen onnettomuutta?
Onko se hetki ennen pimeää huonetta?
Aamulla puin itseni hassuksi klovniksi.
Sellaiseksi, joka nauraa muiden katsoessa.
Eilen eksyneiden kanojen kanssa etsin jyviä,
ei me yhtään löydetty. Silti naurettiin porukalla.
Sisälläni olen yhä se pelle,
joka lapsuudessa kaikkia nauratti.
Nauratti naapurustoa.
Se olen nyt.
Mutta muut ovat aikuistuneet.
Voi ei.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti