Piilotin itseni lahon puun alle.
Sieltä minua ei heti etsittäisi.
En ole äänekäs, en ole kokoajan
iloinen.
En ole aikakauslehtien hymyilevä.
En kukaan.
Voin silti hymyillä. Vaikka minulla
mukamas oli "kauhean vaikeaa".
Prkl.
Onneksi en ole julkkis.
Minusta tehtäisiin kirja vuodessa.
Ja lööpit olisivat pahempia
kuin nyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti