3. toukokuuta 2017

Hiekkapeitto

Luulen,
että liikaa viilsin sinua sanoillani.
Lopulta sanani oli kuin miekka,
kun kerroin sinulle minusta.
Ja mitä ajattelen.
 
Oikeasti nyt pelkään,
kauhon taas hiekkaa käsiini.
Hiekalla yritän peittää itseni kokonaan.
 
Pääni jäi esiin.
 
Jotta anteeksi antaisit,
istun pimeässä ja yritän
katkoa sormeni, jotta uskoisit.
 
En ole niin paha kuin luulet,
en ole aina sitä, mitä sanon.
 
Totuuden kuulee vain hiljaisuudessa,
lähellä sydäntä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ihminen ei ole laskujoki

Joet lopulta kaikki joskus laskevat mereen ellei meri ole täynnä.    Joki jaksaa odottaa. Ihminen ei ole joki, ei jaksa odottaa, vaikka ei v...