18. toukokuuta 2017

Kaivolla taas istun

Et oikeasti tiedä mistä pidät.
Tai tiesit, mutta et osaa pitää kiinni.
Olet unohtanut, mitä sydämesi
oikeasti tahtoo.

Sinä tiesit.

Minäkin oikeasti tiedän.
Haluan vain istua kaivonkannella.
Eikä minua haittaa sen kuivuus.
Eikä sen hiljainen, olematon puhumisensa.

Ketun äsken näin, se ei minua. Luulen niin.
Muutoin se olisi tullut mua moikkaamaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jotta sateeseen

Taas itseäni ruoskin jotta olisin juuri sinun arvoisesi. Jotta sateeseen sinut saisin mukaani. Loputon kauneutesi pelottaa. Haluan...