17. toukokuuta 2017

Meteorisade

Katson kuinka tähtien heijastukset laskeutuu silmissäsi,
sen kaiken kauniin neäen, vaikka olet korkealla.
Ehkä silmissäsi vielä valuu jokin uusi planeetta.

Etsin käsiini paksun  köyden liiterin seinältä. Ja sen 
vanhoista laudoista naulaamani tikkaat.

En hirttääkseni itseäni pihan vanhaan tuomeen,
vaan tullakseni viereesi liiterin katolle.
Sen paksun köyden viritän kiinni piippuun
ja molempien vyötäröille.

Meteorisadetta odotamme. 
Tai sitten näemme vain sen lähimetsän tutun rusakon.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ihminen ei ole laskujoki

Joet lopulta kaikki joskus laskevat mereen ellei meri ole täynnä.    Joki jaksaa odottaa. Ihminen ei ole joki, ei jaksa odottaa, vaikka ei v...