17. toukokuuta 2017

Meteorisade

Katson kuinka tähtien heijastukset laskeutuu silmissäsi,
sen kaiken kauniin neäen, vaikka olet korkealla.
Ehkä silmissäsi vielä valuu jokin uusi planeetta.

Etsin käsiini paksun  köyden liiterin seinältä. Ja sen 
vanhoista laudoista naulaamani tikkaat.

En hirttääkseni itseäni pihan vanhaan tuomeen,
vaan tullakseni viereesi liiterin katolle.
Sen paksun köyden viritän kiinni piippuun
ja molempien vyötäröille.

Meteorisadetta odotamme. 
Tai sitten näemme vain sen lähimetsän tutun rusakon.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Eksyisinpä

Toivon, että edes joskus eksyisin metsään. Että kukaan koskaan ei löytäisi minua.   Se olisi paikka, jossa olisin kotona. Se olisi paikka, j...