12. toukokuuta 2017

Karuselli

Lapset iloisina karusellissa.
Pyörivät ja nauravat.
Huoleton päivä puistossa.

Karuselliin tuli vika,
karuselli jäi jumiin.
Kaksi kolmesta lapsesta itkee.
Yksi ei ymmärä.


En ole huolissani heistä.
Minä, joka en halua lapsia.
Ymmärrän miksi en.

Ja minä, joka lapsuudessa tippui
tuhansia kertoja korkealta puusta.
Ja silti olen melko normaali.
Ei valitettu, itketty tai kerrottu.
Ei saatu tikkareita.

Vaan kiivettiin takaisin puuhun,
vielä korkeammalle.

Niin.

Nykylapset.
Valtterille tuli nirhama polveen.

Hui kauheeta! Mutta onneksi äiti puhaltaa
pipin pois pikkupolvesta. Ja Valtteri onnekseen
saa tikkarin, ettei menisi puistopäivä piloille.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Eksyisinpä

Toivon, että edes joskus eksyisin metsään. Että kukaan koskaan ei löytäisi minua.   Se olisi paikka, jossa olisin kotona. Se olisi paikka, j...