Suhtkoht kaikki pitävät Eino Leinoa kirjailijana, runoilijana.
Mutta oikeasti hän oli paljon enemmän:
Kalamies.
Paljon enemmän kuin kirjoja, paljon enemmän kuin lauseita,
paljon enemmän Leino sai kaloja saaliiksi.
Runous, vaikkakin hieman huono valinta ansaita rahaa,
silti sillä helposti Leino rahoitti kalastuksensa.
Kasiaisia (Lumbricidae) Leino uitti koko ikänsä lapsuudesta.
Tuohon myös elämänsä myös päättyi. Ei Leino vanhuuteen kuollut,
tuskaiseen sellaiseen, kuten rahattomat kirjailijaystävänsä. Ei.
Vähärahaisena tietysti, mutta muulla tavoin.
Leino kerran sai niin ison kalan mato-ongellaan kotijärvellä,
että sen väsyttämiseen meni yli tunti. Mutta juuri kun Eino oli
nostamassa sitä isoa kalaa soutuveneeseensä, puuskainen
pohjoistuuli kaatoi kumoon soutuveneen.
Eino löi päänsä läheiseen kiveen. Siihen loppui hänen tarinansa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti