Se peto taisi rakastaa sinua.
Tai vihasi.
Sinä myös, noita molempia.
Kaunein kauris olit.
Tai ainakin pitkät jalkasi,
kun järven jäällä liukastelit
tossujesi armoilla.
Usein pedot ovat vihaisia.
Minä en.
Ja usein pedot ovat ovelia.
Minä en.
Vielä useammin pedot,
ne ovat säälimättömiä.
Minä en.
Mutta mieleni maisemassa
ainoat maamerkit ovat jättämäni
syvät arvet.
Juoksen ja koetan suunnata kotiin.
Mutta kuljen ristiin, eksynyt poika.
Silti juoksen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti