Istun lattialla ja huomaan,
seinistä rappaus murtunut.
Pudonnut.
Kuin kuuro, nautin sävelistäni
pääni sisällä. Sujuvasti ne muuttuu
duurista molliksi.
Rikottuja sointukulkuja,
kvinttiympyrän väärinkäyttöä.
Siksi kuulen kuinka olen
sisällä soinnuissa.
Sisältäni hetkeksi katoaa se pelle,
jolle en itsekään koskaan nauranut.
Se pelle, se soittaa niitä säveliä,
päästäkseen takaisin sisääni.
"Tapahtuu hänen tahtonsa,
saa minut näyttämään itseltään.
Toisinaan vetovoimansa
saa minut näyttämään itseltään.
Toisinaan vetovoimansa
maan ydintäkin vahvempaa.
Puolet minua ja puolet häntä,
silti edusta en kumpaakaan.
Haluaa nähdä minun kärsivän
silti edusta en kumpaakaan.
Haluaa nähdä minun kärsivän
kuin sian, jota potkitaan."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti