Tässä istun yksin mietteissäni.
Aikaa on mutta kenen kanssa sen jakaisin.
Valuu hiki alas otsalta pöydälleni
ja tuhoaa loputkin kirjoitukseni.
Terävät mietteeni tuhoa tekivät,
ne viilsi ja raastoi sinut ohueksi,
ohueksi kuin porkkanaraasteen.
Pudotin huuliltani vokaaleja, konsonantteja,
ne kietoutuivat tykinkuuliksi, kun koitin
osua ja sut saada antautumaan.
Pelastaa ja antaa tekohengitystä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti