18. marraskuuta 2016

Umpihanki

Hetki sitten, tuolla Keravan Lapilassa 
kävelin umpihangessa. Se hanki! 

Se oli melkein nivusiin asti, ei aivan. 

Ja se riemu, jota näin päiväkotilasten kokevan.
Se oli äänekästä ja epämääräisen poukkoilevaa.

He juoksivat ja puuterilumi pöllysi!

Siis, tämä juttu ei ole mistään kohdin totta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Eksyisinpä

Toivon, että edes joskus eksyisin metsään. Että kukaan koskaan ei löytäisi minua.   Se olisi paikka, jossa olisin kotona. Se olisi paikka, j...