15. marraskuuta 2017

Wuolijokisuutta

Yliopisto-maailmassa on viime vuosina ollut meneillä monia merkittäviä tutkimuksia. Mainitakseni yksi tieteellinen julkaisu, jonka merkittävyys korostuu tutkimustulosten sovellettavuudessa tavallisen ihmisen arkipäivään.

Kiinnostavimpana on mainittava Outi Hupaniitun ja Lauri Piispan mielenkiintoisen ajankohtainen julkaisu ”Hella Wuolijoki ja neuvostoelokuva 1929-1930”, jossa kertovat uutta tietoa Hella Wuolijoen elämästä 1920- ja 1930-lukujen vaihteessa. Piilokommunisti oli hän kuulemma.

Kiitos Huopaniitulle ja Piispalle, että nyt sisäistän Hella Wuolijoen ja vuosien 1929-30 neuvostoelokuvien kautta arkeni paljon syvemmin ja kuinka Wuolijoen ja noiden vuosien neuvostoelokuvien suhde on vaikuttanut minun ja monien muiden suomalaisten elämään. Minun elämääni jo syntymästäni lähtien, uskon niin.

Hyödyllinen tieteellinen julkaisu? Kyllä.

Tämän julkaisun päätelmää on yllättävän helppo soveltaa nykyaikaan ja jokapäiväiseen elämään. Ainakin minun mielestäni. Tutkimus auttaa lyhentämään ainakin kolmasosaan Keravan Helluntaiseurakunnan leipäjonon ja positiivista vaikutusta on todennäköisesti myös ilmastonmuutokseen. Tosin ilmastonmuutosta ei ole, niin presidentti Trump on mm. tv:ssä sanonut.

Myös suomalaisten diabetes 2:n ennaltaehkäisy ja hoitaminen saanee aivan uuden, taudin kansastamme poistavan käänteen.

Tähän perustankin väitteeni, että ”Yliopistojen rahoitus turvattava jatkossa”.

Kuinka muuten rahoituksen jatkuvuuden tarvetta voi perustella kuin, että tulevaisuus on Hella Wuolijoen. Tai aina wuolijokinen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Eksyisinpä

Toivon, että edes joskus eksyisin metsään. Että kukaan koskaan ei löytäisi minua.   Se olisi paikka, jossa olisin kotona. Se olisi paikka, j...