Uskallan istua tämän lahon puun alla.
Ei ole kaatunut se reiluun kymmeneen vuoteen,
vaikka kaupungin rakennusviraston pomokin
niin silloin arvioi.
Hyvä, ettei ole kaatunut.
Tämä paikka on se, jossa pystyn hengittämään.
Se paikka, jossa kuulen ajatukseni.
Ja se paikka, jossa verenpaineeni
on lääketieteellisesti aivan liian alhainen.
Tässäminun onhyvä itkeä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
-
Lapsena naapurin Jarkon kanssa ajettiin muitten naapureitten nurmikkoja. Se kaikki hikoilu ja rakot käsissämme sen takia, että saatii...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti