"Sun
kerran yössä kesäisessä näin,
siit’ asti aina liikut likelläin,
ain asut, elät, ennät mielessäin
kuin suru suloinen tai kaunis kaipuu;
vaikk’ astuit helmaan aallon heljän taas,
syvällä miss’ on linnas, synnyinmaas,
sua muistan, rakastan kuin rannan paas
veen välkettä, mi valkohiekkaan vaipuu."
siit’ asti aina liikut likelläin,
ain asut, elät, ennät mielessäin
kuin suru suloinen tai kaunis kaipuu;
vaikk’ astuit helmaan aallon heljän taas,
syvällä miss’ on linnas, synnyinmaas,
sua muistan, rakastan kuin rannan paas
veen välkettä, mi valkohiekkaan vaipuu."
Eino Leino
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti