Hieman
vajaa viikon mies oli juonut viinaa aamusta iltaan, sängynlaidalla hikoilee.
Kuin salamanisku kirkkaalta taivaalta, hän päätti soittaa nuoruuden
rakkaudelleen. Puhelin hälyttää ja mies piip-äänen jälkeen alkaa puhua
rakkaalleen.
”Rakas
kulta, älä sulje puhelinta. Mä vain haluan kertoa, mä en oo saanut sua
mielestäni.
Sä
olit nii helvetin kaunis silloin. Oot kai nyt seksikkäämpi, sul kai vielä isommat
rinnat ja on sun huuletki pehmeemmät? Ne oli nii törkeen ihanat suudella. Vai
hä?…
Mä
en saa sua mielestä. Sä olit nii vitun kaunis silloin. Tiäkkö sellainen
seksikäs?
Sä
oot mun mielessä… börb, sori. Närästää vähä… mut mä kaipaan sua, sä olit niin
kaunis.
Mä
soitin, mä en saa unta, ku sä et oo tässä sohvalla, eiku lattialla. Tarttee viedä
kauppaan noi kaljapullot, ku mun rahat on loppu. Tai eiku mä oon hukannu mun
lompakon, kai on rahaa. Voiks sä lainaa mulle pari egee tai edes parikymppiä?
Sit ku löydän mun lompakon. Eiku toshan
se onkin, ei tarttekaa lainaa.
En
mä sillei itseeni kaipaa, mä just nytkin nään itseni tosta peilistä. Perkele,
miks toi on rikki? Tos on nyrkin kokoinen reikä, voi vittu. Varmaa mun verta
kai. Mun käsi sopii tohon holeen.
Sä
olit nii helvetin kaunis, kun näin sut. Ei kun sanoiks mä jo ton? Ei kai, mä
soitin ku mä en saa sua mun päästä pois. Niinku mä kaipaan sua, kun sä olit
niin kaunis.
Nyt
sä voit kertoo mitä sulle kuuluu. Mä kuuntelen sua. Mä vaan halusin kertoa,
että sä olit niin helvetin kaunis. No nyt mä oon hiljaa… börb, sori taas. Mä
nyt hiljaa…”
Hetken
aikaa oli hiljaista, sitten naisen ääni sanoi:
”Kiitos vuodatuksestasi, mutta minä en tiedä yhtään
kuka olet ja miksi minulle soitit. Soita ensi kerralla oikeaan numeroon niin
ehkä saat kerrottua kaipauksesi oikealle henkilölle. Ja vinkki, soita selvin päin
niin se naisesi arvostaa sua enemmän, luulen niin.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti