Makeasti istuu jänis sammalmättäällä. Ei ymmärrä olla peloissaan.
Metsänsä kun on kotinsa.
”Kuka olet sinä ruskea metsänkulkija?”, Jänis kuuli hiljaisen kysymyksen.Metsänsä kun on kotinsa.
”Jänis olen, nelitassuinen metsänkulkija.”
Jänis kääntyi katsomaan tuota vierasta.
”Kuka sinä olet? Näytät niin kovin erilaiselta.”
”Olen Mäyrä, eksynyt kauaksi kotoani.”
Jänis kahdella loikalla pääsi Mäyrän luokse
ja ojensi oikean etukäpälänsä ja sanoi:
ja ojensi oikean etukäpälänsä ja sanoi:
”Tervetuloa, Mäyrä. En ole koskaan nähnyt ketään sinunlaista.”
Käpälätervehtivät he siinä tovin aikaa. Jänis osoitti kohti läheistä peltoa,
jossa oli porkkanoita niin ihanissa riveissä ja vieläpä ilman harsoja.
Hymyillen he lähtivät kohti viljelyksiä.
Mäyrälläkin oli nälkä. Pellonlaidalla he pysähtyivät ja Jänis katseli ympäristöä.
Mäyrä vieressä haisteli. Uhkia ei näkynyt eikä tuoksunut. Kaverit vieläkin leveämmin hymyillen jatkoivat porkkanoiden luo.
jossa oli porkkanoita niin ihanissa riveissä ja vieläpä ilman harsoja.
Hymyillen he lähtivät kohti viljelyksiä.
Mäyrälläkin oli nälkä. Pellonlaidalla he pysähtyivät ja Jänis katseli ympäristöä.
Mäyrä vieressä haisteli. Uhkia ei näkynyt eikä tuoksunut. Kaverit vieläkin leveämmin hymyillen jatkoivat porkkanoiden luo.
Jänis tokaisi: ”Tervetuloa ravintolaani, Mäyrä.”
Kaverukset kiertelivät ympäri porkkanamaata ja hymistelivät kuin tiedemiehet.
Lopulta Mäyrä istui porkkanoiden keskelle ja veti maasta porkkanan molempiin etutassuihinsa. Jäniskin oli löytänyt mieleisensä kaksi porkkanaa.
Lopulta Mäyrä istui porkkanoiden keskelle ja veti maasta porkkanan molempiin etutassuihinsa. Jäniskin oli löytänyt mieleisensä kaksi porkkanaa.
Aurinko lopetteli työpäiväänsä, horisontin punerrus sai porkkanat hehkumaan.
Jänis katsoi Mäyrää ja tokaisi:
”Iltaisin nämä maistuu paremmalta kuin päivällä.
Loppuillasta näissä on herkullisempi väri. Huomaatko?”
Loppuillasta näissä on herkullisempi väri. Huomaatko?”
Jänis oli sattumalta kaksi päivää sitten lukenut tietosanakirjasta,
että mäyrät ovat kaikkiruokaisia. Helppo oli valita ravintola,
jossa tarjota ruokaa eksyneelle vaeltajalle.
että mäyrät ovat kaikkiruokaisia. Helppo oli valita ravintola,
jossa tarjota ruokaa eksyneelle vaeltajalle.
Nälkä oli molemmilla. Mutta yhtäkkiä syöminen keskeytyi,
koska kaukana lehtikaalipalstan takana liikkui ihminen.
koska kaukana lehtikaalipalstan takana liikkui ihminen.
”Voi ei, naapurin pienviljelijä!”, huudahti Jänis.
Molemmat porkkanoijat nousivat katsomaan. Samaan aikaan molemmat lähtivät juoksemaan pellonlaitaan. Koivun takana tarkkailivat. Kaverukset huomasivat
kuinka naapuri veti harsot porkkanoiden ja salkopapujen päälle.
Molemmat porkkanoijat nousivat katsomaan. Samaan aikaan molemmat lähtivät juoksemaan pellonlaitaan. Koivun takana tarkkailivat. Kaverukset huomasivat
kuinka naapuri veti harsot porkkanoiden ja salkopapujen päälle.
Jäniksen ja Mäyrän takaa kuului vaimea ”perkele”. Heidän luokse oli saapunut peura,
joka myös oli nälkäinen.
Se jatkoi kiroilua: ”Perkele, ei olisi pitänyt nukkua koko päivää.”
joka myös oli nälkäinen.
Se jatkoi kiroilua: ”Perkele, ei olisi pitänyt nukkua koko päivää.”
Ei ole eläinten elämä helppoa. Sanomattakin selvää, että niin kaikki kolme metsäläistä pohtivat. Miksi? Epäoikeudenmukaisia ovat ihmiset muitakin kuin vain toisiaan kohtaan.
Nuo perkeleet!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti