Kuusekasv

Torgets toalett

Hollywood-Perse

Näytä itseäsi!

Münt-situatsioon

Kompostiämpärimies

Tiedän missä kompostiämpärimies liikkui vuosi sitten...

Pohojalaane horoskooppi (Antti J.Rinne)

Sarvipää (23.12 - 20.1.)

Sinoot ikuune haaveelija, joka orottaa saavansa vaikka tähäret ja kuun taivahalta.
Mitä vielä täs istut, mee hakemahan ne sieltä jos miäles teköö. Ai orotakko, notta joku tois
ne sullen? Justihin tuollaane saamatoon oot, orotat vaan, notta joka napsahros tuatahas nenäs etehen.
Ei kuule sellaanen vetele. Jos jotakin taharot tee itte! 

Lotraaja (21.1. - 19.2.)

Kevätpuali on oikeen lotraajien aikaa. Lotraajakki kukoostaa ku naapukrannin akan
naurispelto kesääsin. Lemmen asioos sen sijahan lotraajat on koko alakuvuaren meleko
pakkaasen pualella. Mutta syssymmällä törmäät yhtehe häjyhy, ni siinon vakka, kansi ja klapsahrus.
Irti ei penteleelläkään!

Sintit (20.2. - 20.3.)

Susso sitte pikkuusen flatkutehe vikaa. Ookku pahimmakki akat! Taharot pärvööttää omat
ja muittenki asiat siinä sivus oli kyset sitte mistä tahansa. Koita ny tukkia suuvärkkis,
tahi pese vaikka saippualla...

Pässi (21.3. - 20.4.)

Pässiillen tämä vuasi on meleko rakkaurenknapsetta. Alakuvuasi menööki Pässiillä ihimetelles
mistä surraa. Kesäkorvalla alakaat kuitenki ittekki havaata, jotta vaapsahaaset ne on jokka
korvias kutitteloo. Pässit nähärän tänä vuanna pelekästään suupiälet korvis saakka.

Jästipää (21.4. - 21.5.)

Sinoot alati eheroon taharoon krätyysellä päällä, mutta eipähän tua liä sullen mitään uutta.
Jästipää jukuri ku oot. Älä ny kuitenkaan vaivu epätoivohon, kyllä sä viälä kehityskelepoonen oot,
kunhan sullon vaa hyvä kouluttaja!

Pahapari (22.5. - 21.6.)

Sinoot sellaanen, joka ei taharo millänsäkkään antaa periks, vaan aivan taharot pitää pääs.
Koita ny lopettaa tuallaane tyhyjänpäivääne nuhuraaminen ja ota ittiäs niskasta kii,
eihän sua tuollaasena kukaan kattele. Josset lopeta häjyylyytäs toukokuuhu mennes,
isköö rometiisi takuulla kesäkuulla.

Saksiniekka (22.6. - 23.7.)

Sinoot ikuune kihinuttaja ja siällä mihinä liikkuuki kuuluu melekoone hörötes.
Sus sitä tarmua sitte riittää vaikka pikkuuse toisillenki annettavaks. Sinoot ihiminen,
joka teköö kerralla miton päätetty, mitä turhia sitä paapomahan. 

Häjy (24.7. - 23.8.)

Luulet notta oot kovakin rooroo. Orotat notta kaikki menöö justihin siihen lajihin mitä orotat.
Ja nuan yleensäkin elät meleko ameriikkaa. Työasias alakaa retajamahan ja sun olis aika antaa
itteles ympäri korvia, notta tuallaane loppuus.

Impi (24.8. - 23.9.)

Sinäki oot jästipään tavoon krätyysellä päällä vuaren alakupualella, notta sukulaasekki rupiavat
epäälemähän, jottet oo saanu sitte viime mittumaarin. Kesää kohoren mielialas kuitenki kohenoo
ja rupiat saamahan pläsiäs pikkuuse iloosemmalle ilimehelle.

Puntari (24.9. - 23.10.)

Sinoot alati yhtä tasaasen rauhallinen, notta sivullisiakin välillä hirvittää. Sua ei sitte palijua paina
onko juhula vai askaresaika. Kaikki menöö samalla raitillansa. Mitä jos koittaasit vähä rävähyttää 
 ja pistää lekkeripeliksi?

Sarvijaakkoo (24.10. - 22.11.)

Viäntiä sitte piisaa sarvijaakoolla. Alavariinsa hyppäät, jotta sivullisiaki hirvittää.
Koita pikkuusen hirastaa tahtias, muuten saat peräpukamat ennen kesän korvaa riasakses.
Tämä koskoo erityysesti miespualisia sarvijaakkoja, joita naispeijoonit aharisteloo.

Ritsapoikaane (23.11. - 22.12.)

Sinet sitte tajua ku ihimiset vetää sua pulukassansa mihinkä kerkiää, vaan hymyylet koriasti
ja luulet, notta kaikki on hianosti. Sokia saa olla muttei tyhymä! Hyppää ny hyvä ihiminen
rannallen kun viälä kerkiät enneku käy ryättääsesti!

Naku-uinti

...sittenkin.

Päivän pohojammaa

Paasata - heitellä klapeja.

 

Voi herra mun reiteni, 

 kuinka se miäs jaksoo paasata niitä klapia.

On leveämpi leipäpöytä

JAZZ!

Paljas sydän

Paljain jaloin kävelen rannalla,
minua paleltaa.
Kohmeisin käsin piirrän tikulla
kuvioita rantahiekkaan.

Paperilappu lompakossa

"Sun kerran yössä kesäisessä näin,
siit’ asti aina liikut likelläin,
ain asut, elät, ennät mielessäin
kuin suru suloinen tai kaunis kaipuu;
vaikk’ astuit helmaan aallon heljän taas,
syvällä miss’ on linnas, synnyinmaas,
sua muistan, rakastan kuin rannan paas
veen välkettä, mi valkohiekkaan vaipuu."

Eino Leino

 

Hirttoseinä

Takarenkaaton italialainen

Ruuvi

me

Mikiltä puuttuu hammas

...ja muutakin tärkeää päästä.

Rantojenmiehen

...banaani ottaa aurinkoa.

A few Shades of Gray

ViikkoUutiset

KesäsäilöBMW

Lumi

Jääkiteistä koostuva valkea jauhemainen t. hiutaleinen aine t. kiinteämpi massa.

Risti-runkarit

Päivän pohojammaa

Räpöttää - Pudotella esim. leivänmuruja lattialle.

 

Tuala pöyrän alla menis kyllä yks kana

nualla muruulla mitä sä sinne räpötät.

Noin 14min Jäniksen elämää

Makeasti istuu jänis sammalmättäällä. Ei ymmärrä olla peloissaan.
Metsänsä kun on kotinsa.

”Kuka olet sinä ruskea metsänkulkija?”, Jänis kuuli hiljaisen kysymyksen.

”Jänis olen, nelitassuinen metsänkulkija.”

Jänis kääntyi katsomaan tuota vierasta.

”Kuka sinä olet? Näytät niin kovin erilaiselta.”

”Olen Mäyrä, eksynyt kauaksi kotoani.”

Jänis kahdella loikalla pääsi Mäyrän luokse
ja ojensi oikean etukäpälänsä ja sanoi:

”Tervetuloa, Mäyrä. En ole koskaan nähnyt ketään sinunlaista.”

Käpälätervehtivät he siinä tovin aikaa. Jänis osoitti kohti läheistä peltoa,
jossa oli porkkanoita niin ihanissa riveissä ja vieläpä ilman harsoja.
Hymyillen he lähtivät kohti viljelyksiä.
Mäyrälläkin oli nälkä. Pellonlaidalla he pysähtyivät ja Jänis katseli ympäristöä.
Mäyrä vieressä haisteli. Uhkia ei näkynyt eikä tuoksunut. Kaverit vieläkin leveämmin hymyillen jatkoivat porkkanoiden luo.

Jänis tokaisi: ”Tervetuloa ravintolaani, Mäyrä.”

Kaverukset kiertelivät ympäri porkkanamaata ja hymistelivät kuin tiedemiehet.
Lopulta Mäyrä istui porkkanoiden keskelle ja veti maasta porkkanan molempiin etutassuihinsa. Jäniskin oli löytänyt mieleisensä kaksi porkkanaa.

Aurinko lopetteli työpäiväänsä, horisontin punerrus sai porkkanat hehkumaan.

Jänis katsoi Mäyrää ja tokaisi:

”Iltaisin nämä maistuu paremmalta kuin päivällä.
Loppuillasta näissä on herkullisempi väri. Huomaatko?”

Jänis oli sattumalta kaksi päivää sitten lukenut tietosanakirjasta,
että mäyrät ovat kaikkiruokaisia. Helppo oli valita ravintola,
jossa tarjota ruokaa eksyneelle vaeltajalle.

Nälkä oli molemmilla. Mutta yhtäkkiä syöminen keskeytyi,
koska kaukana lehtikaalipalstan takana liikkui ihminen.

”Voi ei, naapurin pienviljelijä!”, huudahti Jänis.

Molemmat porkkanoijat nousivat katsomaan. Samaan aikaan molemmat lähtivät juoksemaan pellonlaitaan. Koivun takana tarkkailivat. Kaverukset huomasivat
kuinka naapuri veti harsot porkkanoiden ja salkopapujen päälle.

Jäniksen ja Mäyrän takaa kuului vaimea ”perkele”. Heidän luokse oli saapunut peura,
joka myös oli nälkäinen.
Se jatkoi kiroilua: ”Perkele, ei olisi pitänyt nukkua koko päivää.”

Ei ole eläinten elämä helppoa. Sanomattakin selvää, että niin kaikki kolme metsäläistä pohtivat. Miksi? Epäoikeudenmukaisia ovat ihmiset muitakin kuin vain toisiaan kohtaan.

Nuo perkeleet!

 

 

Kierrevaluma

Sir Linus

Resting after the meal.

Pentti & Eino

Pentti Saarikoski kutsui ainoan todellisen ystävänsä luokseen mökille Akaan Riisikkalaan kalastamaan. Hän tiesi Einon Leinon pitävän kalastuksesta. Eino olikin kerran tokaissut hänelle illanvietossa, että ”olen enemmän kalamies kuin kirjamies”.

Tarpianjoki virtasi voimakkaasti myllyn kohdalla voimakkaasti. Heti saavuttuaan Eino menikin rantaan Pentin kanssa ja totesi: ”Tästä saamme kalaa, tiedän!”

Heti menivätkin rantaan ja heittivät mato-onget veteen.

Koivupölleillä istuivat tovin, kunnes Pentin ongenkoho painui veden alle. Hän veti nopeasti ongen rannalle ja… koukussa oli iso ahven!

Koko illan auringonlaskuun asti he kalastivat. Sitten totesivat, että kaloja on tarpeeksi. Eikä niitä enää mahtunut ämpäriin.

Kuulemma syksyiset kalat, kuten nämä, ovat maukkaimpia. Sen on minulle äidin-isäni kertonut. Ja hän on tai siis oli viisas mies.

Aamuhämärän iltanuotioon Eino sytytti koivuhaloista nuotion. Aurinko oli jo laskenut, ei enää punertaneet koivujen rungot.

Mökistä Pentti haki leipää ja pippuria. Samaan aikaan Eino oli jo fileoinut kalat.

Pentti Einolle sanoi: ”Sinappi oli loppu, mutta punaviiniä on.”

Silloin Eino tiesi, että syy kalastamiseen ei ollut kalat vaan punaviini.

Punaviiniä siemailivat ja ahvenet paistuvat nuotiossa. Pentti joi punaviiniä reippaaseen tahtiin. Korista löytyi aina uusi pullo, kun edellinen loppui. Eino ei pysynyt mukana. Lopulta molempien humala oli mato-onkimiselle vaarallista.

Eino keksi yhtäkkiä, että ”tehdään lastuja kuin Juhani!”

Tupesta veti puukon ja Pentti jakoi vuolla lastuja. Hymyillen sanoi:

”Nyt me vuollaan lastuja jokeen kuin se Ahon-poika.”

Eino totesi: ”Mä olen niin humalassa, mutta luulen joen virtaavan tuonnepäin.”

Pentti sopertaen: ”Antaa lastujemme mennä ainakin Kylmäkoskelle asti! Sev Aho, se on niin mukamas! Mä en ymmärrä.”

Vuolivat koivupölleillään molemmat pölleistä lastuja puukoillaan. Hymyilivät he molemmat.

Inamabilis sciurus x nixos

Ensilumiorava. Iloinen sellainen.

Kömpelyys

Ihmisiä on monenlaisia, sellaista olen huomannut.

Joku voi olla viisas, toinen on hyvä siivoamaan, joku on hyvä hyppäämään seipäällä. Tai vaikkapa soittamaan banjoa, jonka äänestä en pidä. Sinfonia-orkesterin kapellimestarin Helvetti varmaan onkin saunahetki banjo-orkesterin kanssa. Yritä siinä sitten nauttia lempeistä löylyistä, kun 15 banjoihmistä ympärillä soittaa ja orkesterin intendentti heittää vettä kiukaalle tiuhaan tahtiin. Etenkin jos kapellimestari ei ole koskaan ennen käynyt saunassa.

Mutta hassuimpia ihmisiä ovat kömpelöt. Sellaiset, jotka autoa peruuttaessa osuvat tiensivun ainoaan lyhtypylvääseen. Sellaiset, jotka porkkanoita kuoriessa kuorivat myös peukaloa. Tai jotka kukkia kastellessaan kompastuvat jumppapalloon, kastuu silloin kissakin. Kissathan ei tykkää vedestä, sen kertovat emännälleen huitaisemalla tassuillaan. Kissankynnet on terävät, huomaa emäntä silloin. Tai yksinhuoltaja-isä, jos hän on eronnut ja lapset hälle oikeudessa määrätty.

Harva myöntää olevansa kömpelö.

Kömpelöt ihmiset ovat merkittävä kuluerä yhteiskunnalle. Kalliiksi tulee heidän tolppien kolhimiset, lasagnen tekemisen palovammat, nilkan vääntymiset ensilumella...

Toimistossa kömpelöt saavat kopiokoneen jumiin juuri sinua ennen. Ota siinä sitten kopioita, kun kopiokoneen kaikki valot vilkkuu ja paperinsyötöstä lehahtaa kärähtäneen muovin tuoksu. Taas kallis kopiokone pitää korjata, kalliiksi se tulee.

Yksi hassu reaktio on ohjelmoituna kömpelöiden geeneihin. Kun risteyksessä katua ylittävät ja kompastuvat hieman koholla olevaan katukivetykseen. Salaman nopeasti vilkaisevat taakse, aivan kuin kertoakseen meille muille, että vika oli tuossa katukivetyksessä. Ei minussa.

Moni auton käsijarru on kulunut loppuun, kun kömpelö on viimeiset 120km ajanut käsijarru päällä. Moni naapurin aita on hajonnut, kun kömpelö on itse kaatanut pihapuunsa. Edullisempi kuin ammattilaisen kaatamana se siihen asti oli.

Kömpelöille voisikin perustaa aivan oma kaupunki. Se olisi aivan tasainen, etenkin risteyksien osalta. Sen lyhtypylväät olisi vuorattu paksuilla kuplamuovirullilla. Keittiöissä uunit olisi varustettu kädentunnistimilla ja kimeällä sireenillä. Ei pystyisi enää saamaan palovammoja tietämättään. Ja kaupungissa ei koskaan sataisi (ensi)lunta, koska se olisi sellaisen puoliympyräisen kuplan sisällä.

On kömpelöistä ihmisistä hyötyäkin. Monet kömpelöt ovat saaneet töitä sirkuksesta. Pelleiksi heitä on palkattu. Työ, jossa voi olla täysin oma itsensä ja siitä vieläpä maksetaan.

30

Veikonlato

Punainen

Röd&kul

Sade

Wieniläinen kahvilapöytä.

Dead american

Tarjouskampanja

Vitu

Keltainen

Keravalainen pillu

ERR

Ella Fitzgerald

"...I never saw rainbows in my wine."

Raidekuolema

Ei jaksanut äiti lapsensa itkua enää hetkeäkään.

...your meal, sir?

5500

Rapistunut Järvenpää

Järvenpää rapistuu.

Cokis

Wuolijokisuutta

Yliopisto-maailmassa on viime vuosina ollut meneillä monia merkittäviä tutkimuksia. Mainitakseni yksi tieteellinen julkaisu, jonka merkittävyys korostuu tutkimustulosten sovellettavuudessa tavallisen ihmisen arkipäivään.

Kiinnostavimpana on mainittava Outi Hupaniitun ja Lauri Piispan mielenkiintoisen ajankohtainen julkaisu ”Hella Wuolijoki ja neuvostoelokuva 1929-1930”, jossa kertovat uutta tietoa Hella Wuolijoen elämästä 1920- ja 1930-lukujen vaihteessa. Piilokommunisti oli hän kuulemma.

Kiitos Huopaniitulle ja Piispalle, että nyt sisäistän Hella Wuolijoen ja vuosien 1929-30 neuvostoelokuvien kautta arkeni paljon syvemmin ja kuinka Wuolijoen ja noiden vuosien neuvostoelokuvien suhde on vaikuttanut minun ja monien muiden suomalaisten elämään. Minun elämääni jo syntymästäni lähtien, uskon niin.

Hyödyllinen tieteellinen julkaisu? Kyllä.

Tämän julkaisun päätelmää on yllättävän helppo soveltaa nykyaikaan ja jokapäiväiseen elämään. Ainakin minun mielestäni. Tutkimus auttaa lyhentämään ainakin kolmasosaan Keravan Helluntaiseurakunnan leipäjonon ja positiivista vaikutusta on todennäköisesti myös ilmastonmuutokseen. Tosin ilmastonmuutosta ei ole, niin presidentti Trump on mm. tv:ssä sanonut.

Myös suomalaisten diabetes 2:n ennaltaehkäisy ja hoitaminen saanee aivan uuden, taudin kansastamme poistavan käänteen.

Tähän perustankin väitteeni, että ”Yliopistojen rahoitus turvattava jatkossa”.

Kuinka muuten rahoituksen jatkuvuuden tarvetta voi perustella kuin, että tulevaisuus on Hella Wuolijoen. Tai aina wuolijokinen.

Banjo-ihmiset saunassa

Ihmisiä on monenlaisia. Joku voi olla viisas, toinen on hyvä siivoamaan, joku on hyvä hyppäämään seipäällä. Tai vaikkapa soittamaan banjoa, jonka äänestä en pidä. Sinfonia-orkesterin kapellimestarin (H)helvetti varmaan onkin saunahetki banjo-orkesterin kanssa. Yritä siinä sitten nauttia lempeistä löylyistä, kun (15) viisitoista banjoihmistä ympärillä soittaa ja orkesterin intendentti heittää vettä kiukaalle tiuhaan tahtiin. Etenkin jos kapellimestari ei ole koskaan ennen käynyt saunassa.

Mutta hassuimpia ihmisiä ovat kömpelöt. Sellaiset, jotka autoa peruuttaessa osuvat tiensivun ainoaan lyhtypylvääseen. Sellaiset, jotka porkkanoita kuoriessa kuorivat myös peukaloa. Tai jotka kukkia kastellessaan kompastuvat jumppapalloon, kastuu silloin kissakin. Kissathan ei tykkää vedestä, sen kertovat emännälleen huitaisemalla tassuillaan. Kissankynnet on terävät, huomaa emäntä silloin. Tai yksinhuoltaja-isä, jos hän on eronnut ja lapset hälle oikeudessa määrätty.

Harva myöntää olevansa kömpelö.

Kömpelöt ihmiset ovat merkittävä kuluerä yhteiskunnalle. Kalliiksi tulee heidän tolppien kolhimiset, lasagnen tekemisen palovammat, nilkan vääntymiset ensilumella...

Toimistossa kömpelöt saavat kopiokoneen jumiin juuri sinua ennen. Ota siinä sitten kopioita, kun kopiokoneen kaikki valot vilkkuu ja paperinsyötöstä lehahtaa kärähtäneen muovin tuoksu. Taas kallis kopiokone pitää korjata, kalliiksi se tulee.

Yksi hassu reaktio on ohjelmoituna kömpelöiden geeneihin. Kun risteyksessä katua ylittävät ja kompastuvat hieman koholla olevaan katukivetykseen. Salaman nopeasti vilkaisevat taakse, aivan kuin kertoakseen meille muille, että vika oli tuossa katukivetyksessä. Ei minussa.

Moni auton käsijarru on kulunut loppuun, kun kömpelö on viimeiset 120 kilometriä  ajanut käsijarru päällä. Moni naapurin aita on hajonnut, kun kömpelö on itse kaatanut pihapuunsa. Edullisempi kuin ammattilaisen kaatamana se siihen asti oli.

Kömpelöille voisikin perustaa aivan oman kaupungin. Se olisi tasainen, etenkin risteyksien osalta. Sen lyhtypylväät olisi vuorattu paksuilla kuplamuovirullilla. Keittiöissä uunit olisi varustettu kädentunnistimilla ja kimeällä sireenillä. Ei pystyisi enää saamaan palovammoja tietämättään. Ja kaupungissa ei koskaan sataisi (ensi)lunta, koska se olisi puoliympyräisen kuplan sisällä.

On kömpelöistä ihmisistä hyötyäkin. Monet kömpelöt ovat saaneet töitä sirkuksesta. Pelleiksi heitä on palkattu. Työ, jossa voi olla täysin oma itsensä ja siitä vieläpä maksetaan.

Suomen kielen kiemuroita

Suomen kielessä on monen monta omituista sanaa. Vaikka Veijo Meri on niiden alkuperiä selvitellyt, ne silti tai siksi aiheuttaa vasemmalla puolen aivojani vipinää. Onko kaikki Veijon kertomat sittenkään kuin kertonut hän? Ei ole, sitä mieltä olen.

Yleisesti kun luullaan, että suomen kieli olisi kehittynyt ensikukoistukseensa (agglutinoivaksi kieleksi. Mikä hieno sana!) vasta 2000eaa. Mutta kyllä jo neandertalin suomalainen puhui. Se tieteellisten tutkimusten mukaan puhui aivan samoin kuin Paavo Lipponen ollessaan pääministeri. Sellaista katkonaista murahtelua, mutta puhetta se oli. Ainakin Lipposen vaimo ymmärtäisi sen ajan suomen alkukieltä. Miehensä murahtelua kun sietää, eivät kai muuten olisi pysyneet naimisissa.

Mielestäni yksi hauska sana on perkele. Se on niin suomalainen sana, varmaan top3 käytetyimpien listalla. Naisen alapään ja saatanan jälkeen, luulen. Mutta oikeasti me olemme oppineet kiroilemaan etenkin juhannusperkeleitä, kun eräs liettualainen reppukauppamies eräänä kevätaamuna sattumalta osui Rutajärven rantaan. Puskasta raivasi polkunsa rantaan ukkosmyrskyn saattelemana ja elämänsä ensimmäisen rutajärveläisen nähtyään huusi: ”Perkúnas!” Hämmästelyn jälkeen liettualaismies näytti taivasta ja perkúnas huusi. Ukkosen jumala, sen oppi rutajärveläinenkin liettualaiselta. Hyvä käyttösana, kun vitutt*a. Perkeleeksi suomalaismies käänsi sen sanan. Kiva särähdyksen tekee se äänihuuliin, juhannushumalassa huutaa perkeleitä soutuveneen vajotessa puolivälissä soutureissua.

Mielestäni toinen suomen kielen hassu sana on vaapsahainen. Kuulostaa sellaiselta hassulta iltamyöhäiseltä yöperhoselta, jonka harrastus on lepatella mökin portaiden yläpuolen lamppua ympäri. Mutta erotuksena on hieman vaappuva lentorata. Sanan alkuperä on tylsempi: liettuan kielen vapsa. Ampiainen. Tietty ampiainen ei ole tylsä eläimenä, pistää paljon kipeämmin kuin esimerkiksi mikä tahansa öinen perhonen. Luulen tietäväni, vaikka en muista yöperhosen koskaan pistäneen minua käsivarteen.

Yksi sana, josta suomen kielessä pidän, on ”kanisteri”. Suomalaiset ja monet muut kanisterissa kantavat bensaa, amerikkalaiset gasoliinia. Mutta kanisteri. Se on perua kreikan sanasta kánistron, kaislakori. Eipä sillä muinaiset kreikkalaiset bensiiniä tai oliiviöljyäkään kantaneet kotiin vaan varmaan viinirypäleitä ja halloumia. Ne kun paremmin pysyivät kaislakorissa, kun kylän torilta kotiin palasivat. Sen sijaan moottoriurheilupiireissä kanisterista käytetään nimeä ”jerrykannu”. Kuka lienee tuo Jerry on…

Mieleeni tuli tuosta yksi veikeä sana ”fakiiri”. Yleensä fakiireja pidetään kovina heppuina. Tuosta noin vain ottavat paidan pois ja sitten makaavat piikkimatolla. Mutta oikeasti totuus on päinvastainen. Oikeasti ovat katujen kerjäläisiä (faqir – köyhä), jotka toistaa ja toistaa pyhiä tekstejä. Yrttiteetä välillä hörppivät ja sitten ajankuluksi kuumilla hiilillä käppäilevät. Hymyillen kuin ruotsalaiset. Ruotsalaisenhan tunnistaa siitä, että he saapuvat omiin hautajaisiinkin ”heheij, mina kära vänner!” hymyillen tervehtien.

 Pohojammaalla ei kauhiasti ole noita vakiireja, ainaskaan ulkomaalaasia. Ne kun nopiasti ajetahan pois kyliltä puukoot käres vilikkuen. Kurmoottavat nuo muukalaaset takaasi Helsinkihin tai vähintääki Ylöjärvelle.

Suomen kieli on yllättävän mielenkiintoinen. Etenkin kun tarkoitetaan sitä mitä sanotaan. Se on meissä parasta. Ei tule väärinymmärryksiä.

Saunan ikkuna

Bönde

Niin böndeä on tämä seutu...

Toijala

Kaappi

Hylätty kaappi.

Oksasto

Minu heeringas

Viimeinen matka

...ja sen matkan loppu.

Mato-onkipaikka