Katoksen alla

Se oli sateinen päivä,

joka jatkui sateisena pitkälle aamuyöhön.

 

Lopulta maltoin lähteä, otin taksin rautatieasemalle.

Kuski kysyi "Ai, juna-asemalle?" Mä vastasin, että joo.

 

Kuski ajoi minut (kuitin mukaan 700m) juna-asemalle.

 

Siellä junaa odotin jotain viisi tuntia. Satoi vettä,

mutta onneksi asemalaiturilla oli katos. En kastunut.

 

Se vihreä muovipenkki oli kova, mutta tietty kelpasi mulle.

Vaarini kun mulle opetti, että "kun on tasaista, nuku.".

 

Ja se laituripenkki oli tarpeeksi tasainen.  Nukahdin kai.

Eka juna lähti ja minä sen mukana.

Nyt tiedän, Muusani silloin tapasin.