Tämä tuska kehossani, se on totta.
Nämä kivut, ne yrittää muuttaa minua.
Mutta kestän tämän kivun, vaikka se on minua.
Kestän tämän kivun, vaikka taas huomenna se...
Huomenna se on minussa.
Voisin juoda itseni humalaan. Sellaiseen paljon
kovempaan kuin kaverini Eino Leino.
Mutta ei se minua auta, tiedän.
Sitä olen yrittänyt.
Mitä nyt? Kärsin, mutta vain jonkin aikaa, luulen.
Kuinka kauan se "jonkin aikaa" kestää, en tiedä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti