Metsä, joka huojui

Metsä.

Sinne askelsin heti, kun oli pimeää.
Vielä se on mahdollista täällä.

Huusin metsän keskellä,
sellaisella pienellä aukiolla tuskaani.
Metsä kuuli, se alkoi huojua
jokaiseen ilmansuuntaan.

Minä. Kumoon heilahdin ja kirosin,
terävä oksa osui olkapäähäni.
Kaarnansekaista verta pyyhin hetken,
paitani helmaan.

Taas minut lannistettiin, luulivat he.
Vaan ei. Nousin ylös ja nostin katseeni.

Kivelle istuin ja taskustani otin leivät,
joiden välissä oli tonnikalaa ja lipstikkaa.
Siinä istuin, kunnes olin syönyt leipäni.