En näe maamerkkejä.
En, vaikka kuinka yritän katsoa.
Käsissäni vain syvät arvet,
joiden syntyä en muista.
Kun heräsin, tunteeni sulivat.
Taas tämän päivän toivon,
kunpa ei sulisi.
Maailmani on mustavalkoinen,
mutta etsin väriä.
Palaan polkua, jossa on jälkeni.
Löydän tieni takaisin eksyksiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti