Lehtimangoldin siemenet

Mereen heitin sellaisen ison, vanhan pullon.
Pullopostin ilman päämäärää.

Murheellinen en ole, vaikka ei tuulekaan.

Jotain sellaista pysyvää halusin Maailmanlaidalle
lähettää, kuin viestinä täältä kaukaa.

Ensin ajattelin lähettää lehtimangoldin siemeniä,
joita jäi reilu puoli pussia viime keväänä kylvämättä.

Mutta laitoinkin pullon sisään jotain paljon kauniimpaa.
Kauniit sanat:

En ma iloitse, en sure, huokaa;
mutta metsän tummuus mulle tuokaa,
puunto pilven, johon päivä hukkuu,
siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu,
tuoksut vanamon ja varjot veen;
niistä sydämeni laulun teen.

Jos joku joskus saa pullon sanoineen vastaan,
ihmettelee hän: "Kuinka joku noin kaunista
on kirjoittanut? Ehkä sulkakynällään kauan sitten..."