24. maaliskuuta 2017

Sekakäyttöisen mielenmaalaus

 
"Puhtaan valkoiset joutsenet hiipivät hitaasti
ja ääneti kohti Töölönlahden rantaa.
 
Auringon punerrus värjää koivujen rungot,
varjot makaavat rantahiekalla hievahtamatta.
 
On aivan hiljaista. Tämä hetki on mielestäsi kaunis.
Elämisen arvoinen hetki sinulle. 
 
Mutta talojen takana, sinulle aina liian kaukana,
on todellinen maailma, elämä. Ihmisiä.
 
Ihmisiä, joiden päivät on arkea viikonpäivästä riippumatta.
Rosoista, huonohampaista ja likaisia lenkkareita.
Mustelma silmässä, pelko eilisestä ja huomisesta."
 
Todellisuuden kuvien kera Villen Ei kaupallista potentiaalia -kirjasta.
 
 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Eksyisinpä

Toivon, että edes joskus eksyisin metsään. Että kukaan koskaan ei löytäisi minua.   Se olisi paikka, jossa olisin kotona. Se olisi paikka, j...